23päivää

Mun unisiepparin voima ei taida enää pelata.

Näin taas painajaisen. Painajaiset ei oo kivoja. Eikä se että en saa enää unta sen jälkeen. Silloin ajaudun instagramiin kyttäilemään kaikkien reissaajien kuvia. Erityisesti niiden, jotka tallaavat pää alaspäin maapallon toisella puolella. Enkä katso kuvia ajatellen "kohta olen tuolla", vaan pohtien "miten ikinä missään voi olla noin kaunista".

Oikeestaan en ole vieläkään tajunnu että me päästään näkemään toi kaikki kauneus.
Enkä sitä kuinka lähellä tämä kaikki jo onkaan. Eilen päätin ruveta kasaamaan tavaroitani kasaan. Rinkkani nököttää nurkassa, ja kaikki, mitä sain katsottua sinne valmiiksi oli pyyhe. Senkin tosin laitoin vain pöydälle odottamaan. Eli en saanut mitään pakattua. Päätäni soimaa ajatus "siihen on vielä niin pitkä aika".
Mutta ei, kovaa vauhtia se lähenee. Nyt pitäisi tosiaan olla tilaamaasa ne kansainväliset ajokortit, jos aijomme siellä ajella tuulen hulmu hiuksissamme (ilman huolta siitä että täytyy olla lahjomassa Balilaisia poliiseja).
Varsinkin minun, sillä nykyään kaikki mun posti kierrätetään Helsingin kautta. Eli siinä kestää tuplasti kauemmin mitä pitäisi. Joten taidanpa siis tyytyä istumaan Aliisan tarakalla.

Muuten meillä alkaa olla hommat hoidossa, muutamia ihan pikku juttuja lukuunottamatta. Jee, everything looks great!!!! Wuhuu. Oon kyllä tajuttoman ylpee Aliisasta ja musta. Kaikki kustannukset ja velvollisuudet ollaan kaksin hoidettu. 

En tiedä miks ihmiset kuvittelee, että tää reissu ois tullu meille ihan ilmaseks. Monesti on saanut kuulla hämmästelyä "millä te nyt sinne lähdette?" Tai välillä oikein vittuilua "niinkun te vaan lähdette sinne auringon alle makaamaan".

Mun mielestä se on jokasen oma asia mihin haluaa rahansa käyttää. Tykkääkö oikeasti niistä merkkivaatteista niin paljon, että tallaa arkea ilman kuvia hiekkarannoista silmien edessä. 0nko se juominen oikeasti sen arvoista? Pitääkö asua kaupungin keskustassa? Käydä ravintolassa syömässä monta kertaa viikossa? Valitsenko pirkan vai kalliin tuontituotteen? Käynkö oopperassa vai katsonko mielummin elokuvan Netflixistä?
En sano että eläminen pitäisi lopettaa siinä vaiheessa, kun on päättänyt alkaa säästää reissua varten, mutta aina on olemassa vaihtoehtoja. Niitä löytyy varmasti enemmän kuin vain yksi.
I'm sure about that.
And I'm sure that I choose the best partner to travel with ♡

#päätäynnäajatuksia

29päivää

Ruvettiin tässä isin kanssa keskustelemaan, kuinka lähellä matkaan lähtö todellisuudessa jo onkaan. Noh. Isän kaikki tuntemukset Australiaa kohtaan ei ole niin myönteisiä.

"Teidän pitää varoa sarjamurhaajaa"
"Älkää käyttäkö puhelimen nettiä"
"Tuleville poikaystäville pitää sanoa, että te unohdatte ne kun lähdette maasta"
"Rahat piiloon"
"Älkää joutuko kidnapatuiks"
"Sieltä saa ihosyövän"
"Aliisa, vahdi Aijaa kun lähdette baariin"
"Mitä jos hämähäkki tai käärme myrkyttää teidät"
"Varokaa haita"
"Varokaa haita"
"Varokaa haita"
"Varokaa haita"
"Varokaa haita"
"Vedessä ei saa uida"
"Varokaa tappajahaita"

Saadaan nämä ja monet muut ohjenuorat onneksi myös kirjallisena. Varmaan suomen lisäksi ainakin englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi. Molemmille vähintään puolitusinaa. Joka kappaletta. Laminoituina.

37päivää

Lähiaikoina moni on jaksanut kysellä joko jännittääkö, noo...

Aliisa

Ei toD!
Ajattelin että mun on parempi alottaa tää kirjottaminen, sillä oon noin sata kertaa verbaalisesti lahjattomampi kun Aija. Ei sitten tuu mitään taivaasta tippumista takas kotosalle maapinnalle Aijan kirjotusten jälkeen, haha!! 

Mut siiiiis MITÄ, enään 37 päivää, justhan oli 67 päivää lähtöön?! Eihän sitä vielä oikein tajua että kohta en pääse soittamaan mamalle kun tulee joku murhe tai ongelma vastaan, mut ei mulla parempaa matkaseuraa vois olla kun oma sisko jolle voi sitten tarvittaessa purkaa väsymyksen ja ärsytyksen. Tää reissuhan pasahtaa käyntiin 13.1.2015 mukavalla vuorokauden matkustuksella kohti päämäärää Perthiä. Se mua tässä eniten jännittääkin, koska matkayhtiönä kokomatkan Suomesta Australiaan toimii Malesian airline, vaikka eihän nää vuoden sisällä tapahtuneet lentoonnettomuudet oo lentoyhtiöstä voinut johtua, mutta silti se kummittelee takaraivossa et mitä jos lennetäänkin avaruuteen ja kukaan ei löydä meitä enään?? Ääks!! 
No mut, enhän mä voi valehdella, kyllä mä oon tästä enemmän innoissani kun pienenä siitä että joulupukki tulee aattona tuomaan lahjoja, oon mä niin kauan haaveillu pääseväni pallon toiselle puolelle näkeen mimmonen meininki siellä oikein on! Muutenkin matkustus vietti taitaa kulkee veressä! Onhan siellä ausseissa monta lisämaustetta jotka kans houkuttaa sinne, mut niistä sitten lähempänä sitten.. x) (no siiiss... kuumat pitkälettiset surffipojat esim ja sit toiseks ne kuumat jäbät jotka ei surffaa ja sit...) 


Aija

Ei jännitä. 
Ainakaan vielä. 
Ainakaan tietoisesti.
Okei, mut voin myöntää että ehkä jossain syvällä mun alitajunnan aivonipukoissa jännitän. 
Tosi paljon.

Viikko takaperin näin hassua unta. Siinä unessa olin sukeltelemassa kunnes siihen tuli semmonen leikkisä sahahai ( en tiedä onko sen oikea nimi edes sahahai mutta semmonen hai jolla on saha sen nokkana). Me uitiin sen hain kanssa sulassa sovussa, tutkailtiin toisiamme ystävällismielisesti, kunnes mä tein jotain odottamatonta ja typerää. Yhtäkkiä mä katkasin sen sahan sen nokasta, ja se kosti syömällä mut suihinsa.
Heräsin heti kun se sai mut syötyä. Rupesin ajatella, että onko isän pelottelu yritykset oikeasti tehonnut vai miks menin katselemaan youtubista videoita hakusanalla "shark attack" tai "what to do when shark attacks". 
Onneks opin sieltä kuitenkin että jos hai hyökkää, sitä pitää tähdätä nenään tai silmiin. Sen jälkeen tosin herää kysymys millä haita rupeaisi tökkimään. Haluaisin säilyttää kaikki neljä raajaani, ja harvoin tulee kanneltua atrainta mukanaan. No mutta toivon todella että tälläistä pulmaa ei tosielämässä tule eteeni. Ja jos tulee, toivon sen atraimen olevan mukana.

Eli ehkä vastaus on sittenkin että jännitän.
Jännitän saadaanko me Aliisan kanssa uusia ystäviä, opitaanko me kieltä, ehditäänkö hommata Spotify premium ennen lähtöä, riittääkö rahat, jaksetaanko kantaa meidän rinkkoja, päästäänkö me yhdenkään aallon harjalle, nähdäänkö quokkoa...........

Tässä me nyt sit ollaan, rinkat selässä, fiilistelemässä.

Kohta mennään, ADIOOS