torstai 14. tammikuuta 2016

DAY31

Tämä tapahtui jo oikeastaan päivänä 29.

Kiertelimme cooleina kaupungilla.

Ylitimme katua.
Olimme jo kävelemässä rappusia alaspäin.
Aliisa keskittyä johonkin epäolennaiseen.
Aija katsoi alas rappusia ettei kaatuisi.
Kunnes.
Tunsi jonkin katsovan häntä suoraan silmiin.

Aijan unelmien poikaystävä.

Tuijotimme koko rappuset toisiamme silmiin.

Olisi pitänyt juosta perään.
En juossut.
Nyt surettaa.

Toivottavasti kohtaamme jälleen😔❤️😚


DAY 31

Aliisan lentokenttä luukki 

Yyy shoppailemassa -50%

Liikaa muslimeja

Tätä ne kuvas

Paikallinen bussi

Matkalla kohti museota

Kisu <3_<3
Ilonen aija. Syytä en tiedä

Tuhti kyyti

Myöhästyttiin eikä nähty thai boxingii

Hups. Toivottavasti kukaan ei huomannut

Olisin halunnu röökaa

Olisin halunnu antaa namuja mut vasemmalla seisova ärsyttävä nainen kyyläs. Mut toi oli söpö ja näki unta

Ei ruuhkaa

Lempi macaroneja 

Reception

Tämä paholainen... 

Aijalle maistuu

Bangkok view 

Nopeet salakuvat 

Tää löytyy myös instagramista


Yritettiin ottaa hyviä kuvia

Mut todettiin ettei osata

Mut ollaan silti cooleja

Ikkuna auringonlasku

x2

Aula

Ei vieläkään ruuhkaa

3kerroksinen hello kitty kahvila

Luxus shopping 

Aijalla on pieni pää. Ei lähelläkään osumista

Söpö kahvila.

551bathia????? Okei oli sairaan hyvää

Söpö nallukka

No nyt on ruuhkaa

Valot vaihtu

Street foodii 

En todellakaan tiedä mitä nää on

Munlainen wc

Jääaviomies ja 2 vaimoa

Laukkupoikien piste vasemmalla

Tuoleja

Aija joi noi tyhjäks

Hieno huone 

Pitistystä

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

DAY 31

Saavuimme Bangkokiin heti aamutuimaan. Emme ottaneet (heti ensimmäistä kyytiä) (älykköjä) vaan kävelimme parkkihalliin ja otimme julkisen taksin. Joka oli tottakai halvempi. Taksikuski ei joko tiennyt hotellin sijaintia tai ei uskonut meidän yöpyvän siellä: olimme nääs matkalla neljän tähden hotelliin aivan bangkokin keskustan ytimeen. Muutaman puhelinsoiton jälkeen saavuimme oikeiden ovien eteen. Taas vastassamme oli epäröiviä katseita. 'Mitä nuo kaksi täällä tekevät'?? Laukkupoika ottaa reppumme ja meidät johdatataan suuren aulan ja kirkkaiden valojen läpi receptioniin. Hauska jäbä ei niin hauska nainen hoitavat sisäänkirjautumisemme antavat avaimet ja lähdemme kohti puhuvaa hissiä. Vastassamme on järkytys: meille todella on varattu huone. Ja meidät hyväksyttiin asiakkaiksi. Avaamme huoneemme oven  ja vastassamme on king size sänky ja nappia painavalla toimiva verho. Piccolo opetti meitä laittamaan valot päälle. Huomasi kyllä että olemme viettäneet viimeisen kuukauden hostelleissa ja guest houseissa sillä emme muistaneet että avain pitää laittaa avainlukkoon saadakseen valot päälle. Alku hämmennyksen jälkeen aijalle tuli kova wc hätä. Pöntölle istuessaan hän käänsi katseensa oikealle ja huomasi siinä olevan pönttötietokone. Pönttö hoiti pyllyn lämmityksestä pesuun(todellakin pesun). Ja aliisan kohdalla myös seinien pesun sillä en muistanut laittaa water pressurea alemmas ja lensit paineen johdosta ilmaan (vai järkytyksestä) jolloin pönttö hoiti myös koko wcn pesun. Puhtain pyllyin päätimme lähteä katsastamaan bangkokin ostosmahdollisuuksia. Myöhästyimme shuttlebussista 10minuuttia joten jouduimme kävellä. Jos olisimme tienneet kuinka paljon kävelyä illan aikana tulisi, olisimme ehkä jättäneet välistä. Sillä. Päätimme kuitenkin lähteä menetetyn 551bathin kahvilahetken jälkeen katsastamaan skybaarin. Vaikka sitä hieman jo epäröimme syötyämme tämän kyseisen 551bathin. (Vat ja tarjoilulisä pitäisi kieltää lailla). 

T1= tarjoilija T2=tarjoilija AA=aliisa ja aija 

T1: "Are you here for drinks or dinner?"
AA: "Drinks"
T1: "Okay great, follow me please!" 
*following her to the roof skybar*

T2: "Would you like to start with champange, we have.. *plaaplaaplaa*"
T2: "Or would you like some wine?" 
AA: "Maybe wine"
T2: "Okay, here is the wine menu"
AA: "Thank you" 

.............. (Tässä vaiheessa huomaamme hostellilla olleen naisen olevan oikeassa.. Halvin viini lasi todellakin on 710bathia.. Suut loksahtavat auki vaikka yritämme pidätellä) 

*Thinking about should we take cokes (cheapest from the menu) or just one coke? What should we do?* 

T2: "Are you ready to order?"
AA: "Mmmm....  Mmm.... We'll think about it for a moment..."
T2: "We also have cocktails if you prefer them. Would you like to see the menu?"
AA: "Ooouuuuuu... Coooool..." 
*looking to each other to the eyes*
*Giving the menu back* 
AA: "Okay, we'll think about it for a moment.."
T2: "Okay" 

....Muutaman valokuvan jälkeen... 

T2: "Are you finished?"
AA: "Yes, thank you" 

*Walking silently back to the elevators*

Eipä tuu joka päivä olla ihmettelemässä hangover leffan skybarissa kallista drinkkilistaa ja vaivihkaa ottamaan muutaman valokuvan ja nolosti poistumaan ostamatta mitään. 

Todellisuudessa tavoitteenamme oli mennä eri skybaariin kun tähän kyseiseen. Aijan navigointi taidoilla päädyttiin kuitenkin harhaan mutta huomattiin olevan alkumatkan huudeilla jossa tämä skybar sijaitsi. Poistuessamme sieltä päätimme suunnata samaan kahvilaan jossa pelattiin rummikubbia ekana vai tokana päivänä. Aija jätti mut valitsemaan ja suuntasi pöytään ja paniikin omaisesti otin vaan jäbän suosittelemaa mansikkasmoothiee. Ja kyllä kannatti!! Ja säästettiin monta sataa 

King size sänky oli oikein pehmeä ja mukava ja aamulla herättäessämme silmiin ilmestyi sydämet. Kauan odotettu hotelliaamupala odotti meitä alakerrassa!! Saimme pöytiin ohjauksen. Havaintoja aamupala salista: paljon kiinalaisia/korealaisia/thaimalaisia tai jotain niiden sekoituksia, paljon hedelmiä, riisiä, thairuokaa, pekonia, kiinalaisia outoja palloja, EGGSTATION, jälkiruokaa, nuoria työntekijöitä, croissantteja jaaa PANNUKAKKUKONE. Nappia painamalla kone valmisti 2 pannukakkua suoraan juuri vaan minulle. Ja päälle sai laittaa nutellaa tai mitä ikinä halusikaan. Nam! 

Kakut olivat hienoinen pettymys ja tyhmä kiinalainen tyttö tiputti ottimen laittaille ja kehtasi laittaa vielä takaisin paikalleen. Onneksi siivooja oli tarkkana ja huomasi tilanteen. Myöskin se että kaakaosta olisi joutunut maksaa hieman lisää harmitti Aijaa. Pekoni oli erittäin hyvää.

Aamupalan jälkeen annettuamme ruuan hetken sulaa päätimme lähteä tekemään viimeisiä ostoksia ja syömään viimeisen kerran katuruokaa. 
Mandarin hotellin laukkupojat olivat todella hauskoja ja mukavia. Tyhminä suomalaisina ei tiedetty pitikö antaa tippiä vai ei. Ei annettu. Vaikka olisi paljon ansinnutkin. Halusimme välttää uudestaan nolon tapahtuman joka kävi balilla kun annoimme vahingossa tietämättöminä suomalaisina n. 10senttiä tippiä laukkupojille. Se oli ilmeisesti liian vähän ilmeistä päätellen.. 

Aika koitti ja meidän piti lähteä kohti lentokenttää. Meillä oli kovat vaatimukset tuktukia metsästäessä. Tuktukista piti löytyä: musiikkia, jouluvalot ja koristeet, hyvännäkönen kuski, tai edes hauska ja halpa, korkeintaan 100bathia. 
Kriteereistä täyttyi loppujen lopuksi 1. Kuski vei meidät päämääräisesti jonkin laiseen museoon eikä skytraille niinkun pyydettiin. Ja hauskuus irtosi kuskin räkäsestä naurusta kun tajusi ymmärtäneensä väärin. Loppujen lopuksi päästiin turvallisesti skytraille ja loppujen lopuksi lentokentällekkin.

Bangkok-Kuala lumpur lennon hieman pelonsekaisista tunnelmista huolimatta päästiin turvallisesti perille. Lennolla ilmeni suurimmat turbulenssit koskaan. Naapurikamulta lensi kirjat lattialle ym. Voin myöntää että vähän alko jännittämään.

Äskön lennettiin n 13 tuntia luksus paikoilla väli Kuala lumpur-Amsterdam. Oltiin innoissamme jo siitä että meidän paikat oli 37A ja 37C elikkä reunapaikka??? Miten voi käydä niin hyvä säkä. Joka aikasempi kerta ollaan oltu keskirivistön 5 penkin paikoilla. No mutta ilta parani entisestään. Kone oli niin tyhjä että pystyi vaihtamaan paikan 5rivistökle jossa oli vaan 1 jäbä istumassa reunassa. Elikkä sain omakseni 3 penkkiä, 3 tyynyä, 3 peittoa ja 3 tietokoneen näyttöä. Aika menikin älyttömän nopeasti nukkuessa vaakatasossa, lukemalla kirjaa, syömässä, pelaamalla tetristä ja kuuntelemalla musaa. Vaikka Aija tuli pelottelemaan lennon lopussa juuri ennen laskeutumista että hänen takana istunut kiinailainen pääsi ohjaamoon (lirkutteli stuertin kanssa koko matkan) (jonka takia aija sai huonoa asiakaspalvelua) ja epäilee hänen olevan joku pommittaja. Onneksi laskeutuminen taisi olla paras minkä olen tuntenut koska sitä ei meinannut tuntea ollenkaan. 

Nyt istumme Amsterdamissa vielä 3 tuntia odottamassa lentoa kotiin. Toivottavasti suomessa on lunta. Ja kuulemma onkin. Täällä sataa.. Turvatarkastus tunnistelijanainen sanoi olevan tyytyväinen asuessaan amsterdamissa eikä suomessa. 


maanantai 11. tammikuuta 2016

DAY 29

Sunnuntai aamuna vielä Ko Lantalla meillä oli 3 herätyskelloa soimassa. Ensimmäinen 4.30 toinen 4.40 ja kolmas 6.00. Kaksi ensimmäistä oli Iidalle ja viimeinen meille. Iida oli poistunut luotamme hyvin hiljaa sillä Aijan kanssa molemmat herättiin vähän juuri ennen herätyskelloa ja ihmeteltiin minne Iida oli kadonnut, mutta hän olikin jo pirteänä matkalla kohti Krabi airporttia. Iida lensi Bangkokiin shoppailemaan ja onkin juuri tällä hetkellä matkalla kohti kylmää Suomea. 

Meidän matka suuntasi kohti Railay Beachia, ja sinne myös päästiin. Tällä kertaa laivamatkan teimme sisätiloissa. Ihan tietoinen valinta. Krabilla jouduimme vaihtamaan long tail boattiin joka kuljetti meijät kyseiselle rannalle. 

Oltiin kuultu kehuja Railaysta monelta suuntaa, ruotsalaiset Vicke ja Moltas hehkutti sitä ja George kehui ja suositteli meitä menemään kaverinsa kalliokiipeily oppiin jos vaan kiinnostaa. Ja kyllä kiinnostaisi mutta itse tein havainnon että en ehkä uskaltaisikaan. Mutta elikkä, saavuttiin east beachille ja haluttiin suunnata kohti west beachia sillä turistijäbä keltä liput ostettiin sanoi että sillä puolella on halvempaa. AHAA. Käveltiin tietä jossa oli kyltti west beachia kohti. Joka oli myös ainoa tie sinne suuntaan ja päädyttiin johonkin kalliin hotellin pihaan. Selvä. Jatkettiin kävelyä ja päädyttiin puolialastomien ihmisten keskelle rinkat selässä. Elikkä rannalle. Ihmiset vähän ihmettelivät meitä ja me todellakin haluttiin johonkin ilmastoituun paikkaan syömään. Ei onnistu, ravintolat on vaan hotellien asiakkaille. Nooo okeei... Löydettiin rannalta lähtevä walking street josta etittiin ruokaa, mentiin ainooseen kohtuu hintaseen paikkaan. Otettiin phad thait ja istuttiin pöytään. Aija löysi ällöttävän ötökän. Vaihdetaan paikkaa. Saadaan ruuat, surkeimmat ja säälittävimmät phad thait koko reissulla! Ja niitä on kyllä arvosteltu ja testailtu. Päätetään että kävellään vähän matkaa tonne mihin tää ainut tie taas vie ja katotaan jos löytyis majapaikka. Tavattiin mies joka oli ihan yhtä hämmentynyt saaresta ja muutamasta ainokaisesta tiestä. Päätetiin lähteä railaylta. Kaikki oli liian hämmentävää. Ihan liian hämmentävää. Ja on vieläkin kun edes ajattelee sitä. 

Halusimme takaisin tuttuun turvalliseen Aonangiin mutta boat man vei meidät krabi towniin, ärgh. Mutta hän kertoi meille paikallisesta 50bathin minibussista joka vie ao nangiin. Meille osotettiin että menkää tonne. Mennään tien yli, kysytään vanhalta tuk tuk papalta koska bussi tulee. Hän katsoo kelloa, empii hieman ja vastaa 'soon' ja repesimme kaikki nauruun. 

'Dösän' tullessa kaikki tyypit lähistöllä osoittivat sitä ja huusivat meille että tuo. Okeii. Mentiin kyytiin, kuski lähti. eikait siinä. Kai risteykseen saa parkkeeraa?? Hetken kuluttua kuski tulee ison jääpala säkin kanssa autoon. Ajetaan n 80 metriä ja pysähdytään. Kuski rupee siivoomaan autoa ja laittamaan juomat kylmään. Mikäs siinä, ei meillä oo mikään kiire. Ehkä 5-10min päästä jatketaan matkaa , kierrellään ja kaarrellaan krabitownia, kuski pysähtyy ostamaan söpöltä papalta katujädee ja matkataan kohti Aonangia. Kunnon sightseen oli paikallaan. Meidän mielestä siitä kyydistä pitäis maksaa enemmän kun taksista eikä 50bathia (n 1,4e)

Päätettiin mennä suoraan kohti tuttua ja turvallista Jinda guesthousea. Meidät tunnistettiin ja saatiin banaaneja. Saatiin myös täsmälleen samahuone, vaikkakin 150bathia halvemmalla. Ja banaania, NAMM!! Good to be back. 

Illalla vielä käytiin vähän shoppailemassa ja syömässä mäkkärissä Snoopy burger ja syömässä katumammalta takeaway phad  thait ja loppu ilta istuttiin family martin portailla kyyläilemässä ihmisiä. Tällön tavattiin ensimmäisen kerran 'phad thai poika' jonka oikeaksi nimeksi osottautui Siin. Illan parhaan asun voittaja oli tipu-asuun pukeutunut vaalea herrasmies. All yellow everything. 

Tänään oli meidän viimeinen rantapäivä. Jaksettiinkin olla rannalla 2h. Ennen kun todettiin että Aijan jalkojen on parempi lähteä. 

Lounaalla kävimme taas söpön tarjoilijan luona. Hän oli niin iloinen jälleen näkemisestä niinkuin toinenkin tarjoilija joka rakastui Aijaan. Kolmas tarjoilija joutui tulkata hänen sanoman aijalle 'You are beautiful' ooihh!!! 

Saippua kaupan jälkeen suuntasimme kohti rannan apinapäätyä. Nähtyämme  ensimmäisen apinan, aija perääntyi. Sain jatkaa matkaani yksin. Ei ehkä olisi kannattanut sillä röyhkeiden apinoiden vihasten silmien kohti tuleva katse ei todellakaan ollut miellyttävä ja jouduin luopumaan juuri ostetuista saippuioisya. Apinoiden toivoessa niiden olevan ruokaa. Hirveesti yritin pelotella ja saada niitä lopettamaan niiden syömisen hokemalla heille että he kuolevat jos syövät sitä mutta ei tepsinyt. 2 sain pelastettua mutta 1 on vähän syöty ja apinat avasi sen paketin taidokkaasti. Aija sanoi heti että se on mun saippua. Aija ei halua apinapöpöjä. 

Iltamme noudatti melkein samaa kaavaa. Phad thai mammalta, aija söi rice with beef ja vielä jälkkäriks thai pancake nutellalla söpöltä vanhalta mieheltä. Ja kohti family martin portaita. Ja katselemaan ihmisiä ja syömään. Ne on ehdottomosti aijan ja mun lempi puuhaa. Hetken oltuamme phad thai Siin menee taas ohi ja arvasi syövämme taas phad thaita. 'You eat all the time' Vaikkakin hän itse söi Panang currya. Siin jäi hengailemaan meidän kanssa portaille ja rupattelemaan niitä näitä. Hän ei ole buddha, hänen id cardissa lukee Mr Narathorn Senning, hän ei ole hieroja vaikka hänen paidassa lukee niin, hän on 18 vaikka näyttää vanhemmalta ja panang curry on hänen mielestään tulista. Hän myös kosi minua. En lupautunut, ainakaan vielä. 

Siin pyytäessä meidät jonnekkin. Jouduimme kieltäytyä. Sillä hetki aikasemmin takanamme olevaan optikko liikkeeseen asteli PÄIVI RÄSÄNEN. Nuorekas päivi räsänen. Siis kyllä, uskonnollinen päivä räsänen. Tässä kohtaa molemmat aijan kanssa ihmeteltiin miksi aija tietää niin paljon päivi räsäsestä. Asia jäi kysymysmerkiksi. Saimme loisto ajatuksen odottaa että hän tulee liikkeestä ulos, ottaa kuva ja lähettää seiskaan, sitten saataisiin rahaa. Laitoimme puhelimen kameran valmius tilaan ja odotimme, odotimme, odotimme ja vielä odotimme. Päivi jäi asumaan sinne.  Luovutimme, lähdettiin käymään 7dayssa. Sieltä tullessamme näimme päkän kävelemässä pois päin. Ärgh tietysti heti kun lähdimme. Voi myös olla että päkä näki kun koko ajan kyyläiltiin olisko ne tulossa pois ja taktisesti lähti hetki kun näki meidän lähtevän. Oltaisiin myös haluttu kysyä poliittisia kysymyksiä ja apua aijan sääriin. 

Nyt odottamaan aamua ja nakkicroissanttia. Nam! 

Ja korjaus: railay on varmastikkin ihan huikea paikka jos kalliokiipeilee



















Mun tikut ei kelvannut 













Mun sappuaa.. Naamm.. 




Hyvä selfie... 

Vielä parempi xD 

Käärmeen nahkaa