AL

Mä en edes tiedä miten mä alottaisin tän, kaikki tuntuu vaan niin hyvältä ja oikeelta ja onnelliselta että en osaa edes selittää, kaikkien pitäis päästä kokeen se fiilis ko tiettekö tuntuu siltä että kuuluu just tänne ja se mitä tekee on just se oma juttu. Voin sanoa, että se tuntuu ihan hemmetin hyvältä. Tää fiilis iski mulle vasten kasvoja viime yönä noin kello 1.15 kun palasin takasin mun yöpaikkaan. 

Mulla on ollu niin hullunkuriset muutama päivää tässä että itseänikin alkaa jännittämään tämän kirjottaminen. Kaikki alkoi tiistaina kun töissä kun kohtasin Frau pomon joka totesi mulle, Hei Aliisa, musta tuntuu että meijän täytyy vähän keskustella. Tässä vaiheessa revin kauluspaidan kaulusta että aataminomena mahtuu lurpsahtaa takaisin paikalleen. Hiki otsalla hymyilin ja vastasin: Okei. 

'Our hotel is totally overbooked and that's why we need your room.. for this night you will get a hotel room but for tomorrow you need to go to daniels room to sleep. I hope this is okey, after work you have to take all your stuff and housekeeping will set your room ready for guests' 

Jouduin siis evakkoon omasta huoneestani

Alku hämmennyksen jälkeen rupesin miettimään. Ihan cool mutta on yksi pieni mutta.. Danielin kanssa en kyllä kovin mielelläni haluais hengailla. (Hän on siis tämä toinen suomalainen harkkari täällä joka on täysin mun vastakohta, epäystävällinen eikä edes moikkaa ketään ihmisiä töissä, hymyile, saatika puhu mulle, en tiiä miks. Ilkeesti sanottu mutta mitä sitä faktoja kaunistelemaan) 

Töiden jälkeen sulloin siististi rytyssä kaikki vaatteeni ja koko pienen omaisuuteni rinkkaan ja muutamaan muovipussiin, kiikutin tavarani danielin huoneeseen ja lähdin juoksu jalkaa kohti Alexanderinplatzia ja tytyjä ja rooftop barin metsästystä. 

Talon numeroiden aiheuttaneen hämmennyksen jälkeen päädyttiin omasta mielestämme oikeaan osoitteeseen mutta edessämme oli kauppakeskus. Wtf, me haluttiin rooftop bar. Kuljettiin monet liukuportaat yrittäessämme päästä mahdollisimman korkealle, tässä vaiheessa mielessä kävi käydä ostamassa kaupasta vaan kaljat ja mennä parkkihallin reunalle ja vuolà, 'rooftop bar' kuitenkin saanan kanssa kuultuamme tämän kyseisen paikan nimen heti tajuttiin alhaalla olevan opastukset sinne, Deck 5, hissi ylimpään kerrokseen ja siinä se oli. Biitsi, kauppakeskuksen katolla. Wow!

Siellä sitten aloin leikittelemään ajatuksella hmm, mulla on kyllä keskiviikko ja torstai vapaa, mitä jos varaisinkin hostellin lähempää keskustaa jolloin voisin kerrankin hengailla myöhempään ulkona. Loistava idea, vaikka itse sanonkin. Tunti tästä ajatusleikistä mulla oli sänkyvaraus tehty ja myös seura seuraavalle illalle valmis nautittavaksi. 

Vaikkakin sain tarjouksen jo ainakin viikon hotlalla oleskelleelta armeijajäbältä että voin kyllä nukkua hänen huoneessaan, hänellä on ylimääräinen sänky mitä ei käytä mutta tässä vaiheessa totesin oman suunnitelman olevan huomattavasti parempi vaihtoehto.  

Keskiviikko päivä alkoi ravitsevalla aamupalalla jonka jälkeen mun oli määrä hengailla Pinon kanssa. Kuitenkin häntä ei kuulunu paikkaan ja aikaan mikä oltiin sovittu. Odottelin puoli tuntia jonka jälkeen puhelin soi. Outo saksalainen numero mutta vastaan. Siellä oli Pino. 

A: 'Moi'

P: 'It's Pino'

A: 'Where are you?'

P: 'At hellersdorfs station, I have a problem, could you come here'

Kohteeseen päästyäni vastassa on hieman kärttyinen ihmis olento, kysyn mikä on vialla. 'Someone stole my wallet' ja kaiken kukkuraksi hänen puhelimesta oli loppunut creditti ja tästä syystä joutui pyytämään kolikoita ohikulkijoilta jotta pystyi soittamaan mulle yleisestä puhelimesta. 

Siinä me sitten oltiin ja siitä lähti plan A plan B plan C suunnittelut ja ympäri berliiniä pankeissa juokseminen. Lyhykäisyydessään jopa plan D ja En pilalle meno, ainakin 60kilometrin ja 5tunnin jälkeen tunnelma oli kohtalaisen kireä. Ja tunsin iloa päästessäni syömään ja lähtemään kohti rauhallista hostelliani. 

Hostellille päästyäni en ensin ollut varma päädyinkö sinne sittenkään. Sairaan mukava respamuju kuitenkin sano mun olevan ihan oikeessa paikassa ja arvas vielä olevani mä heti kun menin sisälle. Ensivaikutelma: quite hippie. Nimittäin, ainut ihminen (kotkottavien kanojen lisäksi) silmissäni ja korvissani oli pitkähiuksinen poika löysissä vaatteissa paistattelemassa päivää yksin riipputuolissa soittaen huuliharppua. Ajatukseni; 'cool, it's only a hippie but I like it' 

Ilta vietettiin Anniinan ja Marin kanssa hackescher marktin puistossa, spreen rannalla pelaillen pelikorteilla, puisto oli täynnä ihmisistä ja katusoittajista. Sain kutsun laulamaan karaokea sunnuntaina, vaikka en ollutkaan ihan tämän Fuatin tyyppiä vaan mari, mutta kuitenkin fiksuuteni brexteriä kohtaan, nauruni, silmäni ja ajatukseni maailmasta vaikuttivat hänet ja hetken päästä sainkin häneltä hyviä neuvoja välttää emo-feelings. Jälkeenpäin ajateltuna hänen sanat oli hirmu fiksuja, jos joku ei pidä susta juuri tollaisena kun sä oot ja aiheuttaa vaan negatiivista ilmapiiriä koittamalla muuttaa sua tai sun ajatuksia ja mielipiteitä eikä arvosta sua niin se ei ole ihminen kuka sun elämässä pitäis olla, sillon sun täytyy sanoa että fuck you ja olla ihmisten kanssa jotka saa sut tuntemaan itsesi kauniiks, fiksuks ja onnelliseks. Koska onnellisuus on tärkeintä, ja sen suhteen täytyy osata olla myös itsekäs ja tehdä asioita mistä itse nauttii. Fuat oli hirmu hauska, ja tulikin vähän väliä takasin piristämään ja rupattelemaan syvällisiä.

Kellon lyödessä 00.00 olimme kreuz burgerissa odottamassa mun bataattiranskalaisia vaikkakin puol tuntia aikasemmin käytiin syömässä hervottomat halloum-falafel taskut. Väsymys iski ja päätettiin kukin matkata nukkumaan. 

Hetken marin kanssa jo luultuamme olevamme myös osa pub tour jengiä ja yrittäessämme coolisti sopeutua joukkoon ja seurata jengiä todettiin jättävämme sen seuraavaan kertaan. Fiksu idea. 

Hostellille päästyäni ajattelin suuntaavani nukkumaan, kuitenkin sänkyni oli varattu. Hmm, menenkö viereen nukkumaan? Mitä teen? Missä nukun? Sohvalla? Kuitenkin menin kysymään pihalla henganneilta tyypeiltä whats up, my bed is taken, is here any stuff? Ei ollut mutta suomalainen tyttö kyllä, funtsittiin ja tajuttiin sen sängyn alla olevan tyhjä peti kun sen kamu vaihto huonetta. That's mine. Jengi vaikutti niin hauskalta että vaihdoin mielipidettäni nukkumisesta ja päätin mennä istumaan ja liittymään chilliin seuraan. Loistava idea.

Seuraavat 2 tuntia istuttiin pihalla ruotsalaisen Simonin ja Amerikkalaisen, tai siis, San fransiscolaisen Aronin kanssa  ja käytiin mielenkiintoisia keskusteluita muunmuassa ruotsin ja suomenkieliopista, siitä miten kaikki päädyttiin samasta syystä juuri kyseiseen hostelliin vaikka toisessa lähempänä keskustaa olevassa olisi ollut myös tilaa, poliitikasta, heittoistuin wcistä nousuveden aikaan, siitä miksi Aron oli niin fiksu, nuuskasta, miten ihminen kestää olla 100 asteisessa saunassa, yolo jutuista, voiko ruotsissa todellakin kite-surffata (onko aija sittenkään ruotsissa...?), suomalaisten oudosta tavasta puhua ruotsia, matkustelusta, tulevaisuuden lapsistamme ja amerikkalaisten mc donaldsista. Kuulin myös mielenkiintoisia ja jännittäviä tarinoita muunmuassa Simonin edellisestä illasta jolloin hän oli jo mainitulla pub tourilla ja niin humalassa että ei päässyt viimeiseen baariin saakka, ja kuinka joku mies seurasi häntä ja yritti myydä kaikkea mahdollista. Hän sanoi ettei ole ikinä ollut niin peloissaan ennen ja tästä syystä ymmärsi hyvin pelkoni liikkua pieneneä suomalaisena vaaleahiuksisena tyttönä yksin pimeillä kaduilla.

Ihan kaikkiin emme löytäneet vastauksia mutta muutamaan tärkeinpään kyllä. Elikkä miksi Aron on niin fiksu? HÄN ON 32 VUOTIAS?????? Ja lyhyellä matikalla todettiin että onneksi siis simonilla on vielä 4 vuotta aikaa kehittää aivojaan ja mulla jopa 11vuotta?! Elikkä kyllä musta joku ylijumala vielä taitaa tulla. Ja myös siihen että todella, meille vai teille on ehdottomasti tärkein suomalainen kysymys mikä tarvitsee osata. Tähän löytyi monta eri teoriaa. 

Kello kolme tuntui hyvältä ajalta sanoa että oli kiva tutustua; hyvää yötä. En saanut heti unta sillä aloin vain ajattelemaan kuinka ikävöinkään reissaamista, hostelleissa asumista, jokapäivä  uusiin ihmisiin tutustumista, mielenkiintoisia keskusteluita ja sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikki ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vaikkapa uskontoon katsomatta ovat yhtä perhettä ja kaikilla on yksi intohimo, reppureissaaminen ja eläminen. 

Se on asia mikä tekee mut hirmu onnelliseksi ja mielessä onkin jo monta uutta reissua. Ja mikä tekee reissaamisesta vielä parempaa, tekemällä, kokemalla ja jakamalla asiat sun parhaan ystävän kanssa joka mun tapauksessa tällähetkellä suppailee ja löpertelee ruotsia Malmön rannalla ja ootankin että pääsen taas Aijan kanssa laittaan reput selkään ja lähtemään kohti tuntematonta. Vaikkakin pakko myöntää, yksin oli myös hirmu mukavaa vaikka siitä oon joskus sanonutkin että en ehkä pystyis reissata yksin mutta viimeyön jälkeen taidan olla eri mieltä. Musta on tullut rohkea. 

Ilmoitusasia: 

Tämän postauksen kirjoitti 500euroa köyhempi Aliisa Maaret Aakula, sillä kyseinen tyyppi, myös kopsuksi tai alluksi kutsuttava ihminen on ruvennut täällä ihan hurjaksi ja osti itselleen etuketäis synttärilahjan. Nimittäin jo hetken himotun kameran!!! 

Mä syytän vaan ja ainostaan Berliiniä. Tää kaupunki sekottaa ihmisen pään, tää on niin kaunis ja vallottava. Joten tsemppiä vaan teille jotka viikon päästä suuntaatte tänne iskän bileisiin :p 

Kuvia ette myt just saa koska tästä tuli niin hirmu pitkä. Niiden aika on myöhemmin. 

AI

Även om tykästyin Köpikseen ihan täysillä (jota en odottanut koska silloin aikoinaan siellä käydessäni en tuntenut kovin suuria tunteita muuta kuin nalle-tehdasta kohtaan) niin voi sitä onnen tunnetta kun palasin takasin Malmöseen. Olin yhtä hymyä koko tyyppi. Kaikki ohikulkijat piti mua varmaan hulluna kun vaan hymyilin ja kävelin kotiin asemalta auringon paisteessa ihan ilman mitään konkreettista syytä. Siis syy oli kävellä kotiin, mutta hymylle ei ollut muuta syytä kun se että tunsin olevani taas kotona (okei, aurinko on kiva myös mutta ei lasketa sitä nyt tähän mukaan). Kun kiertelin eilen Köpiksessä, niin kelailin koko ajan et tänne mä tuun vielä jonain päivänä muuttaan koska kaikki on niin nättiä ja coolia ja designia arvostetaan ihan erilailla kun kaikkilla muualla ja ihmiset pukeutuu kivasti ja pyörät on kivoi ja ja ja... Mutta kun tulin takas niin se onnen tunne kerto mulle jotain aivan muuta. Olin vähän jopa yllättyny omasta reaktiostani, mutta kai tää on vaan ihan positiivista.

Tänään Köpiksessa lähinnä vaan kiertelin keskustaa ristiin rastiin enkä tehny mitää spessu erikoista, paitsi kävin tsiigaan mikä sen huilun soittajan hattu oikein olikaan. Ja se oli.... Tättätätärättääääääääää...... Se oli....... Jännitys tiivistyyy.... Lehmä!!!! Wuhuuuu!! Jipiiii!! Näinkin mielenkiintoista.

 

 

DØP: Kaupungin parhaat hodarit, they say. Joten täytyihän tämä testata. Kaikki luomua ja tämä yksilö tofunakilla. Arvosanaksi annan keskiverto kasin.

 

Miks silloin kun mä leikin legoilla ei ollu näin siistejä juttuja??? Plz tell me. Löyty kaiken maailman Simpsonit ja kaikki.

Ja löysin ehkä maailman söpöimmän kahvilan missä oli ihania ihmisiä töissä ja super hyvää kaakaoo ja isot annokset ja hyvää musaa ja mahtava tunnelma ja cool miljöö ja ja ja... Tää lehmä pöytänumero ei kuulemma ollu mitää henkilökohtasta XD that's what they tell u

 

 

 

 

 

 

 

Mulla ja tolla oli sama housutyyli tänään. Melkein.

 

 

 

 

Lasten tekemää katutaidetta.

Ainiin!!! Ja se hostelli missä olin yötä osottukin ihan totiseks bilehostelliks. Kun tulin ekan kerran kaupungilta takas joskus puol kympin aikaa niin bileet oli jo käynnissä ja ne olikin käynnissä vähintään siihen asti et sain unta. Ihmettelen miten ikinä sain ees siinä unta. 

Sen jälkeen kun olin juonu sen yhden kaljani alhaalla aulassa missä bileet oli käynnissä kirjoittaen edellistä postaustani, päässyt eroon ärsyttävästä kiinalaisjenkistä joka rakasti Kanye Westiä melkein enemmän kuin se tyyppi itseään, niin menin takaisin mun dormiin sitten kello iltapäivä kahden. 

Sielä mua vastassa odotti meksilainen tyttö ja aussi poika joiden kanssa saatiin hyviä keskusteluita aikaan, meksaani tuntu olevan pinna kireellä kaikesta mm. siitä et eurooppalaisilla on liian helppoa ja että sen kaveri on itsekäs eikä halua reilaa niihin paikkoihin mihin se ite haluais. No kun lopulta yli tunnin jutustelun jälkeen ja toisen meksilolaisen ilmaantuessa paikalle päätettiin alkaa nukkua. Ilmeisesti meidän saksalainen roomie oli eri mieltä, sillä sen jälkeen kun valot oli sammutettu ja kaikki hiljentynyt tulee hän käymään huoneessa lähtien melkein samantien. Ainakin melkein samalla oven avauksella. Kyllä, käytännössä hän sulki sen noin kahdeksi minuutiksi jonka aikana hän kävi huoneessa MUTTA päätti sitten jättää sen auki lähtiessään uudestaan bilettämään. Tosi hyvä ratkasu, mate. Sietäisit ansaita mitallin. Musta tuntu et olin mukana näissä bileissä sillä oltiin ykköskerroksessä, ovi auki ja baaritiski suoraa kerroksen alempana. Siinä vaiheessa kadutti ettei mulla ollut korvatulppia mukana. Aamulla tosin heräsin vartin ennen mun kelloa ja ihmettelin et olin ees nukahtanut. Hullu maailma.

Ps. Tosi travelleri nukkuu keitetyt pastat tyynynsä vieressä eristettynä nurkkaan ettei kukaan vahingossakaan söisi niitä. Koska ne ovat arvokkain aarre mitä on. Ja tosi ravintorikas sekä hyvän makuinen aamupala. Täytyy kyllä alkaa ottaa mallia tästä kaverista.

AL

Onko kukaan laskenut kuinka monta kertaa oon maininnut mun blogipostauksissa burgerin? Varotuksen sana jos et halua kuulla enenpää... Sillä se kyseinen sydämenmuotoinen pieni substantiivi jonka suvun uskoisin olevan der toistuu alapuolella taas muutaman kerran... 

Nyt on meinaan pakko tulla ihan vaan kertomaan mun jännittävästä makuelämyksestä. 

Nimittäin, ootko ite, just sä, sinä siellä ruudun toisella puolella, ikinä syönyt burgeria joka maistuu mustikkapiirakalta jossa on lihaa ja salaattia???????? 

Nimittäin, arvatkaapas kuka on??? 

No kuka muu muka, ko MÄ!!! 

Burgerbüro on köpenickin sydän, elikkä siis ainut burgermesta täällä. Vaikka ei uskois, niin oon käyny siellä vasta kolme kertaa.

Lauantaina halusin välttää mahdollisen (lue:) auringonpistoksesta(köh) johtuvan huonon olon hakemalla burgerin. Biitsille matkatessa poikkesin myös normaan josta ostin mansikoita, pensasmustikoita ja mehua jotka makso yhteensä pyöristettynä (koska 1 ja 2 senttiset on hiton ärsyttäviä) 3,20euroa???? 

Ja sitten tänään, mutta luultavasti eilen, töiden jälkeen iski semmonen temptation ihan kun olis ollu siellä islandilla. Pakko saada bataattiranut. Ja sillonko mun on jotain pakko saada niin yleensä teen uhrauksia sen eteen. Ja tällä kertaa se tarkoitti hikistä pyöräilyä auringonpaisteessa 7km. Aterian ihan kaikkia kaloreita en ehkä onnistunut polttamaan mutta ainakin sain monta iloista hymyä vastaantulijoilta, ja kun mä näistä sanonnoista oon alkanut digaamaan niin, lihavathan on lepposia. He he heee 

Nyt aijon luvata tässä kaikkien teidän läsnäolevien ollessa että meen huomenna lenkille ja koska se on tänne kirjoitettu, on se myös pakko toteuttaa. 

(Vaikkakin onneks ette toivon mukaan nää (ellette oo asentanu mun puhelimeen jotain salapoliisi seurantajaa) jos mun korvat heiluu kun kirjotan seuraavaa postausta ja väitän että juoksin puoli maratonin) 

Karkaa aina aiheesta. Lyhykäisyydessään: otin kuukauden burgerin jonka kuvauksesta tunnistin ekana englanniksi kirjoitetun blueberryn. Enkä edes lukenut enenpää. Mä otan sen. Jännityksellä odotin mitä eteeni saapuukaan enkä kuullut mun numeron huudettavan, täällä oon oppinut hyvin sulkemaan korvat kaikelta aggressiiviselta puheelta. Ja kunnes jäbä kolmatta kertaa huutaa NINEHUNDREDONE havahdun ja kipitän hymyillen hieman nolostuneena kohti tiskiä mistä saan vastaukseksi burgerpojalta naurun ja 'why you dont listen to me???' Kysymyksen... 

Burgerarvostelu: jännittävä. Itse olisin vaihtanut tän oudon näkösen juuston(oli kuitenkin hyvää, vähän ko mozzarellatikku mutta pyöree) fetajuustoon jollon burger olis varppina ollu vielä muutaman asteen parempi. Vegenä olis myös ollu ihan hiton hugu. Meinasin myös kertoa kehitysidean jäbille mutta jälkeen päin ajateltuna ehkä ihan hyvä pitää omana tietona ja ajatuksena... :p ja shh!!!!! Kukaan ei sitten vie mun ideaa!!!! Tai saa pataan ja oikeuteenhaasto paperit kotiin      :-DD 

AI

Heitänpä tänään heti alkuun arvuutteluleikin ilmoille. Mitä hyötyä on siitä että beach houselle tulee lisää typyjä hääräämään? 

OBS! Huomioidaanpas tässä nyt heti alkuunsa se seikka että kaikki snadisti toivoo ettei ne tuliskaan. Koko puljun omistaja Erickin sano että ei halua muita tänne, ja kaikki muutkin jännää mitä ne tekee meijän ryhmähengelle. Mutta kai ne on pakko päästää meidän pieneen perheeseen ottolapsiksi, koska ollaan kivoja eikä haluta kerätä huonoa karmaa. 

No niin mutta takaisin arvuutteluleikkiin. Voin antaa teille kolme vaihtoehtoa:

A) Heidät nakitetaan joka siivousvuoroon, joten originaaleille jää vain hauskat hommat

B) Enemmän työntekijöitä + sama työmäärää = enemmän vapaapäiviä

C) Heidät laitetaan ihmiskokeeseen, kuinka paljon lihoaa kesän aikana jos syö joka päivä kaksi palloa överi hyvää rocky mountain jäätelöä. 

Ja oikea vastaushan oli B!!!!! Tosin haluisin myös koittaa tota viimesintä. Siitä vois olla hyötyä koko ihmiskunnalle jossain vaiheessa elämää. 

Para aikaa nautiskelen oluesta ja CPH DownTown hostellin lämpimästä tunnelmasta. Eli päätin eilen illalla bookata ittelleni pedin köpiksen ytimestä sillä viime kerrasta kun oon päässy nauttimaan tästä upeasta kaupungista on jo tooosi kauan aikaa. Miten paremmin sitä voikaan viettää kaks vapaapäiväänsä, kun aikaa Malmöstä Köpikseen kestää samanverran kun mun vanhasta Suutarilan kämpästä Helsingin keskustaan. 

Oon ihan haltioissani täällä. Kaikki on niin kaunista. Tosin samaan aikaan oon ihan pihalla tästä rahasta, vielä eilen aamulla luulin et tanskalaiset on niin fiksuja ja käyttää euroja. Mutta ei. Täällä on omat kruununsa ja ne onkin vielä sekavammat kuin Ruotsissa (haloo minkä takia kolikkojen keskellä täytyy olla reikä???!?). Jouduin soittaa isillekkin et jos haluun nostaa huntin euroina automaatista niin paljon mun pitää näppäillä siihen et haluun nostaa.

Laskeskelin tossa kun olin palaamassa takas kämpille, että oon kävelly tänää 8h melkein taukoamatta. Eli siis yhen työpäivän yhellä ruokkiksella!!! Ehkä on ihan hyvä et aamulla nukuin salin ohi. Tai sit oisin voinu vuokraa pyörän, mut ei kyllä missään vaiheessa tehny ees mieli alkaa valittaa että jalat väsyy. 

Alotin mun kierroksen kuuluisasta Christianin kaupunginosasta (en tiedä kirjotetaanko se noin, eikä kyllä kiinnosta alkaa tarkastaakkaan), ja se oli kyllä ihan hullu paikka!! En uskaltais sinne enää hämärän tullen tallustaa yksin vaaleilla pitkillä hiuksillani. 

Eka ihmettelin vaan kaikkia rakennuksia mitä sieltä löyty. Sit alko haista tupakkaakin inhottavampi käry. Ja sen jälkeen näin kaikki pikku kojut sekä miehet huovit naamiensa peitteenä niiden äärellä myymässä kaiken maailman huumeita. Oli se aika absurdia että pohjoismaista voi löytyä tämmönen paikka missä voi perjaatteessa tehä mitä vaan. Että hipit nyt joskus oli vaan päättäny vallottaa sen itelleen ja nyt se on vieläkin mitä on.

Järkytyksissäni en viittiny jäädä sinne syömään vaikka vatsaa kurnikin ihan mielettömästi. Jatkoin matkaa Paper Islandille kun olin kuullut että sieltä saa aivan killeri hyvää street foodia. Mun mielestä miljöö oli joo aivan kymppi ja huikee, mutta tanskalaisilla asiakaspalvelijoilla on kyllä paljonkin petraamisen varaa:

-Jos ei oo antaa puolta kruunua takas niin eikö sen pitäis olla asiakkaan etu eikä sen puljun? 

-Jos asiakas sanoo haluavansa kastikkeen niin laita se eikä "mä laitan sitä ihan vähän"

-Tai jos asiakas haluaa "just a little bit" kermavaahtoa niin älä laita sitä herran jumala melkein yhtä paljoa kuin itse tavaraa

-Hymyile plz. Se on mukavempaa niin kaikille.

-Kuuntele mitä asiakas sanoo kun se vaan haluaa tietää mikä on kuukauden olut, eikä vain tarjota sitä ja sen jälkeen haukkua se sitä pelkäksi vedeksi.

 ...Yksi ihana poika baarimikko oli kohtelias, mukava ja avulias. Yksi. Koko päivänä. Tuli jopa vielä jälkikäteenkin juttelemaan. Jouduin kyllä myöntää etten menny sen suosittelemaan pitseeriaan (koska en enää ulos mennessä muistanu mikä se oliXD) vaan mäkkäriin. 

Olin myös tosi kiva ja annoin jollekki kehari miehelle kanahattu päässä mun pikkukolikot kun se niin "lahjakkaasti" osasi soittaa nokkahuilua. 

 

 

 

Todellisia backpakkäilijöitä kun spagetitkin pitää säästää

 

        

  

Poltin pari röökii.

 

Niin iloinen. 

 

Ois aika helmi asuu tossa.

Viskimarinoituja sipuleita, lohta ja ei yhtään kastiketta. Ps huomatkaa kuinka mun nimi on kirjotettu: OYE, toi oli ihan uus!!!

 

Ei ollu kovin hyvää tanskalaista omenapiirakkaa.

 

 

 

 

Täytyy mennä tonne kyl huomenna.

 

Siinä on tämä kuuluisa hattupää. Ja toi onkin ehkä sittenkin koiraa esittävä myssy. 

 

 

Näyttääkö Aliisa tutulta?

 

 

AI

Helan går hula hopsalalei hola hopsansaa....

Kiven kovaa väitin kaikille pystyväni vastustamaan "herkullisia" snapseja sekä silliä ruokapöydässä, mutta mitenkäs siinä kävikään? Valitsin kahdesta huonosta vaihtoehdosta mielestäni paremman. Sillä se oli varmasti ekoystävällisempi, halvempi ja ennen kaikkea paremman makuinen. Kaikille lienee selvää tässä vaiheessa että valintani kohteeksi valikoitui snapsit, eikä mitkä tahansa snapsit vaan Gustavin ällöt erikoissnapsit. Olisin mielummin juonut kaikille tarjottavaa oikeesti ihan hyvältä maistuvaa (näiden juhlien mittakaavalla, sillä salmariahan ei ollut saatavilla) sitruunasnapsia, mutta ennen kun olin kerennyt sillä täyttää oman pienen snapsilasini oltiin se keretty täyttää jo näillä kaiken maailman ällötys yrttisnapseilla. Ne oli tosi pahoja. Irvistin tasan jokasen lasillisen jälkeen, ja kun kuulin että seuraava laulu on tulossa tunsin jo pahan maun mun suussa ja poltteen kurkussa.

En ihan ymmärrä miten ruotsalaiset (myös norjalaiset, tanskalaiset, liettualaiset, sweitsiläiset, jenkit, kurdit.... Okei kurdit ei ehkä oo maa mutta kurdi kun kurdi. Ja hmm olikohan meitä muista maista) handaa snapsit ja kohtuuden. Tasan kukaan ei ollut oksentamassa missään kulmalla tai sammuilemassa pöytiin. Ei siltikään vaikka alotettiin alkumaljoilla jo puoli kolmen aikaan iltapäivällä ja siitä jatkettiin menoa aikalailla tasan kellonympäri päättyen meidän oman katoksen housepartyihin dj:een kaikkineen. 

Juhlat oli kyllä hulvattomat, nautin kyllä ihan täysin rinnoin!!! Tällä kertaa olin jopa varautunut paremmin kuin viime kerralla. En pelkästään miedommilla juomilla (okei ei hirveesti ollut ees miedommat kun päädyin oluen sijasta viiniin), mutta myös mielettömällä määrällä vissyä. Ostin meinaan 3litraa kivennäisvettä vaan välttääkseni krapulan, yksi iso pullo illalle ja toinen aamulle. Mun tavote oli aina joka lasin jälkeen juoda samanverran vettä sekä olla juomatta vaikka muut tarjoaisi, molemmissa tosin vähän epäonnistuin mutta silti vedin illan mielestäni aika hienosti. Muistan kaiken enkä tehnyt tällä kertaa minkään sortin tyhmyyksiä.

Ihmisiä tuli paikalla ehkä vähän yli seitsemänkymmentä, minkä vuoksi Maria ja Eric oli käynyt shoppailemassa Willyssä jättipaketteja. (Joka kerta järkytyn sielä käydessä ostoksilla kuinka isoissa paketeissa ruokaa pystytään säilyttää saati valmistamaan). Mutta asiaan, pyödästä löytyi sillin ja snapsien lisäksi perunaa, leipää, juustoa, Helenan "melkein palanutta ei ihan" sokeroitua voita; joka oli superhyvää, jotakin juustokananmunapiirakkaa, salaattia... Ja jälkkäriksi tietenkin MANSIKKAKERMAKAKKUA!!!! Nam. Se missä oli myös marenkia, jädee ja pähkinää oli aivan mieletön. Perustelin itselleni neljännen kakkupalan sillä että täytyyhän sitä syödä ettei nouse niin kovasti päähän. Omasta mielestä aika hyvin keksitty peruste. Suorastaan loistava.

Mutta tosiaan tässä juhannuksessa oli paljon hassuja juttuja:

-Kukkahatut. Ja nyt kukkahattu-tädeillä en tarkoita niitä niuhottavia naapureita kerroksen ylempää vaan nättejä ruotsalaisia itse loihtimissaan pannoissa mitkä täytetään kukilla jotka jokaisen pitäisi laittaa tyynyjensä alle.

-Juhannus-salko. Tämäkin kaikella vihreällä koristeltuna, toisin sanoen koko tanko oltiin täytetty meidän saunavihta-aineksilla. Me myös oikeasti leikittiin kaiken maailman piirileikkejä tän ympärillä. Koin tän kaiken jollain tasolla älyttömän hauskaks ja nauroin jokasen laulun aikana. Jokasen. Koko ajan. Vähän kuten kaikkien snapsilaulujenkin.

-Ei saunaa. Olihan sauna olemassa, mutta sinne en mennyt.

-Meri. En muista ikinä menneeni juhannus-aterian jälkeen makaamaan mereen ja nauttimaan sinne saunaolueni auringon alle.

-Hullut ruotsalaiset. Tapasin niin mielenkiintosia ihmisiä, esimerkiksi crazyn Rasberry Rasmuksen joka jollain tavalla muistutti rakasta ystävääni Iidaa. Ja totesin myös sen että kaikki täällä on tosiaan sitö mieltä että mä puhun ruotsia kuin moomintrolle.

-Ainiin!! Ja tehtiin kaikkia hauskoja teambuilding juttuja. Ne oli hauskoja ja meijäm tiimin hauska vitsi olikin heittää joka introon missä selitettiin mitä tuleman pitää "but we're already finish!!" hehe, so original.

 

 

 

 

Mulla ei ollutkaan hirveesti kuvia itse bileistä koska keskityin hauska pitoon, mutta toivottavasti mun tän päivän lohisaldelounas kuva korvaa kaiken. 

Pyydän tyttöjä lähettämään mulle kuvia niin pääsen ehkä avaamaan iltaani hieman lisää teille näyttöpäätteitä tuijottaville. 

AL

Joo o, vois sanoa että tuli taas tehtyä "aliisat" 

Taas tämmönen arvopäivä kuten uus vuos meinas män 'ei siitä sen enenpää' kategoriaan

Mutta ei ihan kuitenkaan. 

Haluttiin tyttöjen kanssa järkätä vähän niinko suomen juhannus tänne meille (Elikkä juomaa juomaa juomaa). Se kuitenkin meni plörinäks jo ihan vaan kun ei saatu kokkoa. Mutta hei, päästiin me kuitenkin pelaan ihka oikeeta mölkkyä :p 

No mut kuitenkin, rikottiin vähän jopa lakia ja grillattiin meijän picnic paikalla. Pienet kuumotukset saatiinkin ko politzai pyöräytti paikalle maijalla. Hekin tais kyllä olla juhannusfiiliksissä ja ajo vaan ohi. Syötiin bratwurstia, täytettyjä sieniä, mozzarellatikkuja, karee, sipee, kirsikoita ja perunasalaattia. Ja tottakai juotiin olutta. Vähän liikaakin

Picnic kokoonpano koostui 4 suomalaisesta ja yhestä saksalaisesta. Sain houkuteltua mun kokkipojun mukaan josta olikin hyötyä, grilli maisterina. 

Kuitenkin saatiin vielä 3 ruotsalaista poikaa ja suomityttö mukaan. Ja tiettekö ko ajatteleen ruotsalaisia poikia, vaaleita ruskettuneita hiukset hulmuaa niin meijän eteen astelikin 3 tummaihosta ruotsalaista, meni stereotypiat ihan rikki. 

Tähän väliin pakko tehä todella arvostettava huomio saksalaisista, täällä perhe on tooodella tärkeä ja arvostetaan ihan älyttömän paljon omia vanhempia. Esimerkiks juurikin mun kokkipoju Jan, hän ei juo ollenkaan alkoholia joka vähän yllätti sillä hän on vähän semmosen bad boyn olonen. Kysyin kuitenkin että aijaa miks et juo niin hän sano että hän on sanonut äidilleen että ei aijo koskaan juoda alkoholia ja siitä syystä ei juo, hän myös sano että hänen äitinsä on hänen kaikkensa. Oon kuullu jo muutaman muunkin samantapasen tarinan täällä. Todella arvostettavaa!! 

Noniin mutta takas juhannukseen, hengailtiin meijän coolin uuden picnicmaton päällä ja syötiin ja juotiin ja rupateltiin ja pelattiin mölkkyä. Siitä meidän ilta aikalailla koostui. Jossain vaiheessa päätettiin lähteä baarin, kuitenkin päädyttiin ruotsalaispoikien hostellille jostain minulle tuntemattomasta syystä... Ja siellä se sitten tapahtui. ALIISAT. 

Kenellekkään mitään sanomatta jälleen tuntemattomasta syystä päätin lähteä. Reteesti liftasin taksin ja hetken ajettua huomasin puhelimen puuttuvan. Nice. Missäköhän hitossa se sitten on? Jatkoin kuitenkin matkaa. Taksikuski oli hirmu hauska. Väitti rakastuneensa muhun mutta tein selväksi että ei kyllä voinut rakastua, kuitenkin hän pyysi mua leffaan joku päivä ja anto oikein lapulla puhelinnumeronsa. Harmi vaan että mulla ei oo puhelinta :-D Tehdään taksikuskista nyt oikea henkilö, sillä hänen nimi oli Ishak. Mittari alko lähentelemään 30e ja päätin että mulle riittää, en halua maksaa enenpää mun matkasta. Omistan kuitenkin myös julkisten kortin. Ystävällisesti sanoin Ishakille että hän voi jättää mut johonkin että voin mennä julkisilla loppu matkan, en halua maksaa taksista enenpää. Tämän jälkeen Ishak kysyi multa paljonko mulla on rahaa, piilotellen muita seteleitä sanoin että mulla on just kolmekymppiä. Ishak laitto mittarin kiinni ja sano että alles klar! Ja että hän ei päästä mua yksin käveleen siihen aikaan vaan että vie mut perille saakka ja maksan vaan kolmekymppiä. Ja oikeestihan se matka olis maksanu ainakin 50-60e. Ihana Ishak! Hän toi mut ovelle asti ja toivotti guten nacht. 

Pikku pikku ongelma iski sitten ko aamulla rupesin miettimään että muut saattaa vähän olla ihmeissään ja huolissaan missä mä oon. Mun puhelimen uskoin olevan jollain heistä mutta mä mun omassa huoneessa. Yhtäkkiä mun oveen koputetaan, siellä on Jan ja mun puhelin. (Muuten en voiskaan kirjottaa tätä) 

Jotenkin kyllä pitäis oppia toi ilmottaminen, joka kerta joku on musta huolissaan.. Mutta aina mä vaan oon kunnossa. En vaan kaiken hauskan keskellä tajua ikinä ilmottaa mun koordinaatteja.

Krapula ongelmaa ei ole (ainakaan vielä) ja kohta nokka suuntaa kohti burgerbüroa ja bataatti ranskalaisia. Ehkä myös purilaista, heh! Ja sieltä rannalle löhöämään koko päiväksi! Täällä on ihan hiton kuuma. 

Juhannus oli kaikin puolin onnistunut, sillä seurahan on se suurin juttu. Meillä oli hauskaa. Mutta kyllä Suomen mökki tai festarijuhannus silti rökittää ihan sata nolla. 

Kuva satoa tältä viikolta

Tää oli jännittävä makuelämys, chili lemon burger 

Uudet biksut

Punanen olut

Ainakin 24 joutsenta