+45

Alla olevassa kuvassa näette Aliisan ja Tanah Lotin.

Tanah Lot= Turisti mekka, erityisesti kiinalaisten suosiossa

Aateltiin lähteä pienelle iltaskobailulle ja kohteeksi valikoitui niin paljon kehuja saanut vedessä oleva temppeli. Moni sanoo ettei Balilla voi käydä vierailematta tällä kyseisellä paikalla, joten otimme vinkistä vaariin. Vaari tosin taisi olla väärässä tällä kertaa, sillä näky oli hieman pettymys. 

1.) Meidän täytyi maksaa 62 000Rp päästäksemme sisälle temppelialueelle (kukaan ei ollut kertonut tästä prkl, nolotti ruveta kaivelemaan vikoja rahoja kassinpohjalta kun toiset odottelee takana)

2.) Kiinalaiset tunki jokaseen valokuvaan minkä yritit ottaa

3.) Liikaa kiinalaisia

4.) Liikaa kiinalaisia

5.) Luulin tulleeni Kiinaan

Katsottiin temppeliä korkeintaan viisi minuuttia ja päätimme poistua paikalta. Se oli kyllä taas yksiä elämämme viisaimpia ratkaisuja sillä pimeä tulee täällä niin nopeasti. Eksyttiin paluumatkalla kaksi kertaa, jos ulkona olisi ollut pimeetä ei varmasti oltais vieläkään perillä. Oltaisiin hukassa, jossain todella hukassa.  

Mutta positiivista on se että ollaan hengissä, vaikka ajeltiin koko päivä skoballa. Kypärät oli taas mitä oli mutta onneks niitä ei perjaattessa tarvittu. Aliisa toimi taas hovikuskina ja selviytyi loistavasti vaikka välillä alko se meininki ahdistaa (joka puolelta tulee joku eikä kukaan noudata minkään logiikan liikennesääntöjä). Mentiin juhlistaan sitä kylän parhaimpaan hampparimestaan (kyllä, voin allekirjoittaa) hamppari oli loistava.

"I hope red was a new brown"

Löydettiin tänään cool kahvila missä pelata dominoo

PS. Vinkkinä kaikille, on surkee idea lähteä veden äärelle laittamatta sinkkiä tai aurinkorasvaa 

     Terveisin kaks punanahkaa

+45

Taas on maisemanvaihdos suoritettu. Ei jääty Ubudiin vaikka auto meinas matkalla hajota. 

Tällä kertaa arpaonni suosi surffilautoja ja Canggua. Luettiin netistä täällä olevan aaltoja myös alottelijoille, joten päätettiin tulla itse tarkastamaan joko uskaltaisimme ratsaille. 

Eilen iltapäivällä kun pääsimme tallaamaan mustaan hiekkaan totesimme, että nämä aallot ovat meille aivan liian isot (taas todettiin noin, onko meistä tullut nössöjä?). Jäätiin kuitenkin rannalle seuraamaan kun muut surffailivat ja iloksemme huomasimme niiden tyyntyvän sen verran, että meidänkin tasoiset uskaltaisi veteen. 

Vaikka haluttiin kovasti molemmat mennä ratsastamaan aalloilla päädyttiin siihen että mennään huomenna, koska ei viitsitty jättää meidän arvotavaroita rannalle lojumaan (kenenkään varastettavaksi tai ettei ne ajaudu mereen kuten Aliisan flipflopeille meinasi käydä jo toistamiseen). Ei oltu myöskään otettu selvää onko kyseisen rannan pohjassa muutakin kuin hiekkaa. Siinä vasta oiskin loman lopetus, murjoa saatu rusketus mustelmille ottaessa vähän hittiä pohjan kivistä. 

Saa tosin nähdä päästäänkö tänään ulos meidän söpöliini mökistä, herättiin äsken ja ulkona kuuluu satavan ihan kiitettävästi. No jos ei, niin taidetaan pelata lisää korttia aivan kuin eilen odotellessa ruokaa tai rannan kivikoissa. 

Ihmiset vissiin piti meitä vähän hönöinä, mutta kaikkein hönöintä tässä oli se, että joku rantamyyjä yritti tulla ostamaan meidän Viking Line-pelikortteja. Hänen mielestä kortit olivat niiiin upeat, kortit missä komeili viikkarin laiva oikein- ja väärinpäin. Saatiin kortit mummolta lähtiessämme reissuun, joten jouduimme kieltäytymään tarjouksesta. 

Melkein harmitti myyjän puolesta, sillä ei suostuttu myydä eikä ostaa häneltä mitään. Toivottavasti häntä onnistaisi tänään paremmin ja menisi kaupittelemaan jonnekkin missä kauppa kävisi. 

+42

Tyytyväiset kokin vatsat täynnä! Isin ei tarvi enään huolestua meijän koulutuksesta. Me ollaan kokkeja 

+43

Tänään aamu alkoi hieman ristiriitaisissa tunnelmissa, silittäessä koiria joiden kylkiluut törröttää läpi tai joutuvat pomppimaan vain kahden jalan voimin. Toisaalta olin todella onnellinen sillä koirat olivat onnellisia, mutta samanaikaisesti kyyneleet meinasi valua silmistä. Käytiin Barc nimisessä koirien adoptio- ja kuntoutuskeskuksessa. 

Koiria oli sielä laidasta laitaan, yhteensä kahdeksankymmentä turisijaa. Paljon oli pentuja, ihovaurioistakärsiviä ja autosta osumaa saaneita. Muutama oli halvaantunut, avohaavoja saaneita, silmät veressä, kivesvaivoista kärsiviä, töpöhäntöjä... Dogit hoidetaan siellä takaisin kuntoon, ne rokotetaan ja ruokitaan (koiratkin söi riisiä, ylläri) normaalipainoisiksi. 

Täällä ihmisillä ei ole varaa sterilisoida koiriaan ja niiden kaduilla vaeltaessa vahingot ovat arkipäivää. Tästä johtuen useimmiten Barciin tuodaan narttupentuja, yleensä mustan värisiä mutta tätä töissä ollut vapaa-ehtoinen ei osannut selittää. 

Oli ihana huomata kuinka virkeitä koirat taustoistaan huolimatta olivatkaan. Suurin osa oli todella ihmisystävällisiä ja koiria vain parveili ympärillä. Odotin että koirat olisivat olleet erityisen arkoja ja varovaisia mutta ei, aivan kuin samaan perheeseen kuuluttaisiin.

Oltaisiin haluttu antaa edes yhdelle pennulle uusi rakastava koti. Se tosin olisi ollut lähes mahdotonta, sillä koirien kuljettaminen Balilta ulkomaille on laitonta. Ihmiset yrittävät sitä ja maksavat poliiseille lahjuksia jotta he edesauttaisivat näitä projekteja, mutta tällöinkään onnistuminen ei ole varmaa, tosin hieman todennäköisempää.

Ympärimaailman löytyy Barcin kaltaisia löytöeläinkoteja, ja nyt haastankin kaikki käymään noissa kodeissa. Pienikin teko voi olla suuri apu, pelkästään sinne meneminen ja huomion antaminen koirille on suuri juttu. 

Hoitajia on vähän, koiria paljon; näin pienikin silittely hetki tekee koiran päivästä varmasti onnellisemman. Nyt odotankin että pääsen kotiin, ja antamaan huomiota meidän kahdelle parrakkaalle. 

Help us save the street dogs of Bali 

www.balidogrefuge.com 

Nala2