+55

Noniin nyt on tullut niin surullinen vaihe meidän reissussa että joudutaan jatkaa viimeiseen kohteeseen. 

Odotellaan siis lentokentällä että päästäisiin koneeseen ja kohti Singaporea. Enää muutama hassu päivä niin noustaan kotoisalta tuntuvan Finnairin koneeseen ja puetaan pitkät vaatteet päälle. (Hyi, kuinka kuulostaa ikävältä.)

Ajateltiin että viimeset päivät Balilla vaan chillaillaan ja otetaan arskaa, mutta luontoäiti päätti muuttaa meidän suunnitelmia. Kolme viimeistä päivää vaan satoi (okei, faktahan on se että ollaan täällä sadekaudella mutta oishan se silti kiva jos ei satais). Tästä kaikesta johtuen tehtiin huoneemme ja terassimme aika tutuiksi, sekä hyvä ääninen selfiebongaaja naapurimme. Eli onnistuttiin meidän suunnitelmissa ainakin puoliks, osattiin ottaa chillisti.

Vikan illan kunniaks käytiin ostaan viimeinen Bintang. Matkalla guest houseemme tajuttiin ettei meillä ole korkin avaajaa (taaskaan, viimeksi sama kävi viinipullon kanssa, ehkä meidän pitää ostaa jatkossa vain goonia). 

Aliisa älykkäänä ja loogista ajattelukykyä omaavana henkilönä avasi puhelimensa näppäinlukituksen ja kirjoitti hakukenttään "olutpullon avaaminen ilman avaajaa". Saimme loistavaa infoa kuinka lasipullon voi avata jopa dollarin setelillä, mutta päätimme säästää rahamme halkeamiselta, joten jäädytimme sen idean. Sen sijaan käytimme vessan kaakelointia (ensin minä yritin käyttää terassin portaita, puukkoa, sängyn päätyä....turhaan), Aliisa tuli ja osoitti mahtinsa saamalla pullon auki melkein sadasosa sekunnin nopeudella. 

Joten loppu hyvin kaikki hyvin, ilta pelastui ja saimme nauttia oluemme (kunnes se kaatui Aliisan rinkkaan).

Ollaan niin ekologisia että syödään vihreetä leipääkin

Just paras paikka valon katkasimelle?? Kaukana loogisesta ulko-ovesta tai itse lampusta

Pusui kaikille ihanille naisille naistenpäivänä

Tyhmä apina

Hyvä käsi ja jätskii, onko parempaa?

Söpö tuitui

Hehhh

Fakke ko ei muista salaista kopusta, portinvartija ei päästä sisälle

+52

Ollaan saavuttu Balin viimeiseen kohteeseen, eli  Ulu Watuun. 

Meillä on ongelma.

Meillä ei ole valoa kuin vessassa.

Koko loppu pirtti on pilkko pimeänä.

Mitä tehdä?

Pyytääkkö apua saksalaisilta naapureilta, jotka todennäköisesti eivät voi tehdä asialle mitään?

Istuakko hiljaa pimeässä?

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Taidamme siis jäädä ulos odottamaan auringon nousua.

+50

Nyt ensi töikseni haluan korjata edellisestä jutusta erään seikan, Hard Rock Cafe Bali on olemassa. Viime kerralla kun etsittiin sitä ei vaivaannuttu menemään kulman taakse tarkistamaan olisiko siellä mitään. Nähtiin vain iso Hard Rock Shop- ja Hotelli, jonka jälkeen todettiin ravintolan olevan kusetusta. Jos sielä on hotelli niin miksei olisi ravintolaa?? Ei vaan vaivaannuttu kävelemään kulman taakse. Välillä sitä hämmästyy kuinka kova nälkä saa ihmiset (ainakin meidät) kävelemään laput silmillä.

Tilattiin täysin samanlaiset annokset annos-kateuden välttämiseksi ja siihen vielä päälle tornillinen sipulirenkaita (tornista tulikin mieleen hauska tarina, käppäiltiin rannalla ja joku mies tuli kyselemään surffituntia, mistä ollaan jne. kerrottiin olevamme Ruotsista niin jätkä huusi perään "Do you use snus?" Okei ei kuulostanu hauskalta mutta se oli). 

Tosiaan ruoka oli t o d e l l a hyvää, parasta mitä oon ikinä saanu HRC:ssa käydessäni, Aliisa tosin vieläkin vannoutuu peruspurilaalle. Oli se ihan suotavaakin että maistui hyvälle, sillä lasku oli nelinkertainen normaaliin laskuumme verrattuna. Otettiin kuitti muistoksi, ja nyt meidän täytyy taas mennä automaatille.

Eilen törmättiin moniin hauskoihin tyyppeihin. Esimerkiksi tälläseen poikaan joka halusi että pidetään sen surffilautaa hetki pystyssä, Aliisa kysy mitä se tekee sen aikaa niin ei vastannut siihen mitään. Ei sitten suostuttu (koska ollaan kuullu monia tarinoita missä turisteja on pyydetty pitelemään hetki jotain, sisällä on huumeita, ja kappas poliisit saapuukin sopivasti paikalle) niin se juoksee suoraan veteen lautansa kanssa? 

Paluumatkallamme tämä samainen kaveri pyytää Aliisalta lupaa saako hän viedä minut illalla syömään. Aliisa lupasi minun tulevan, tässä vaiheessa iltaruokailu oli vaihtunut ilmeisesti lounaaksi samantien, sillä hän nappasi kiinni ja lähti kiikuttamaan. Yritä siinä sitten nauraessa sanoa tosissasi ettet halua uudestaan lounaalle; "Nouuu" "But I only want to get to know you". Aliisa räkättää vieressä ja lopulta päästiin jatkamaan matkaa. 

Menomatkalla päädyttiin myös monien tyyppien kouluprojekteihin. Oltiin parin päivän ajan ihmetelty miksi pidemmällä rantaa mennessä oli ihmisiä kuin sieniä sateella (parempi vertaus olisi; ihmisiä kuin huutelevia myyjiä kauppakadulla). No mutta, ihmisiä siis oli paljon, yrittäessämme kävellä heidän läpi monet tulivat kyselemään valokuvia heidän kanssaan. Mitä ihmettä?? Miksi kaikki haluaa valokuvan meidän kanssa? Miksei muiden turistien? Ei nähty kenenkään muun joutuvan heidän kohteekseen? Senkö takia että ollaan niin vaaleita? Ei tiedetä, toivottavasti niistä kuvista ei tullu ihan kammottavia..

Aliisalta eilen eräs mies tulikin kyselemään miksi hän on niin vaalea. Hyvä kysymys. En tiedä😂😂😂😂 

Onnistuttiin myös eksyä rannalle. Miten sielläkään voi eksyä mutta onnistuttiin kuitenkin kävelemään ohi, ja sen jälkeen ajateltiin "No, kävellään vielä eteenpäin jos me ollaan vaan ignoorattu menomatkalla nää puol tusinaa ravintoloita tässä rannassa jota ei olla ikinä aikasemmin nähty". 

Jouduttiin sitten palata takasin päin ja näytittiin varmaan niin typeriltä pällistellessämme ympärillemme niinkuin ei oltais ennen rantaa nähty. Juuri kun löydettiin oikea kohta mistä meidän pitäisi suunnata hotellille kaksi poikaa (hyvännäköistä surffitukkapoikaa) kysyy meiltä ollaanko hukassa. Olis pitänyt sanoa että ollaan vieläkin ihan ulapalla, sillä ne sano heidän koiran neuvovan meille tien jos ei tiedetä missä ollaan. Toivottavasti tavattais ne vielä, vaikutti niin mukavilta tyypeiltä. Ja se koira oli söpöliini.

Tässä eilis-aamuisen lavastetun fitness-tuokion antia.

Löydettiin eilen vahingossa johonkin ostoskeskukseen. Päätettiin tehdä yksi pitkään must-do listalla oleva asia ja maistaa tätä ällönnäköistä leivosta. En suosittele muita seuraamaan perässä.

Veggie-Leggie👌

+49

Busy doing nothing.

Hiio hoi ja terveisiä Kutalta!!

Ollaan oltu niin kiireisiä maatessa varjon alla rannalla, yrittäessä surffaa kaikkien niiden ällöttävien roskien keskellä (mitkä kulkeutuu Jaavalta Kutan aalloille näin sadekaudella), ja tuhlatessa viimesiä rahoja Legianilla ettei olla löydetty aikaa kirjoittamiseen.

Toisaalta meillä ei ole ollut mitään kovin kummoista kirjoittamistakaan, tälläistä "tylsää" rantaelämää missä jokainen päivä on enemmän tai vähemmän samanlainen. Mereen ei kovasti houkuta mennä edellämainittujen roskien vuoksi, joten ollaan valittu sen sijaan syöminen meidän uudeksi harrastukseksi. 

Käveltiin ekaks hullun pitkä matka etsiessämme Hard Rock-Cafe ravintolaa, jota ei ilmeisesti ookkaan olemassa??Saatiin siitä tosin idea sitten eilen laittaa pikaruokaravintolat pienelle koitokselle. Alotettiin Wendystä jossa ei oltu ikinä aikasemmin käyty mutta monissa jenkkiohjelmissa tai -leffoissa puhutaan siitä. 

Tilasin perus juustoaterian ja Aliisa jonkun kanapihvihässäkän, molemmat sitruunajääteellä. Ilman mitään ennakko-odotuksia oltiin ravintolaan sisään marssittu, mutta ensimmäiset merkit siitä että tästä voi tulla mielenkiintoista oli jo kassalla. Samalla kun tilattiin niin kassahenkilö kuulutti sen koko ravintolan tietoisuuteen kaiuttimista. Ymmärrän joo että keittiön on hyvä tietää mitä asiakkaat haluaa, mutta miksi kaikkien salin puolella istuvista täytyy tietää?

Istahdamme sitten pöytään supermakeiden juomiemme kanssa ja jäämme odottelemaan ruokiamme. Hetken kuluttua se saapuukin ja pieni nainen ojentaa meille kaksi hampparia ja yhdet ranskikset??!? Ei ole kyllä koskaan aikaisemmin mun pikaruokaravintolahistorian aikana käyny niin että hamppari tulee ennen ranskiksia. No ei siinä mitään, ranskikset on ihan hyviä, ja ketsuppia niin paljon että sitä vois jakaa vaikka Hurstin leipäjonoissakin. Aliisa totesi iskiessään kiinni hamppariinsa ettei ihmettele vaikka saisi tästä mestasta ruokamyrkytyksen, oltiin kerrankin harvinaisen yhtämielisiä. Aliisan sämpylän välissä oli vain kuiva kananpala ja salaatin lehti, ei kastiketta, ei mitään. Lopussa tosin paljastui että sielä oli myös siivu tomaattia, positiivinen yllätys. 

Sitten oli mun vuoro avata käärepaperit (hieman pelonsekasin tuntein tosin). Sieltä löyty vähän enemmän tavaraa kuin Aliisan purilaisesta mutta jotain oleellista puuttui, se juusto. Kävin sitten fiksuna tyttönä sanomaan tästä kassalla missä he lupasivat valmistaa uuden. Mulle ois riittäny jos ne ois vaan länttässyt sen juuston sen olemassa olevan hampparin väliin, lopulta sitten Aliisa söi sen juustottoman hampparin kun ne ei vieny sitä pois. Sain uuden ja söin sen kiltisti, mutta päätettiin lähteä hakemaan jätskit KFC:stä koska Wendyn (tytön, joka erehdyttävästi muistuttaa Peppi Pitkätossua) ruoasta jäi niin kummallinen maku suuhun.

Käveltiin 200m ja päästiin KFC:n ovista sisälle jossa yksi työntekijöistä oli moppaamassa lattiaa. Katseltiin siinä listaa ja pohdittiin mitä tilattaisiin kun takaa kuuluu hentoääni "Excuse me", tottakai väistettiin miehen siivoilun tieltä ja jatkettiin miettimistä. Pian ovi kävi uudemman kerran, ja sisään astuu kaksi naista. Sama tarina kuin meidän kohdalla tapahtuu, jonka jälkeen aletaan seurata tätä miestä vähän tarkemmin. Ihan kuin hän tahallaan menisi moppailemaan sinne missä ihmisiä oli, aivan kuin hän olisi saanut mielenrauhaa siitä että pyytelee ihmisiä väistymään hänen tieltään. Odotettiin ravintolassa aikamme siinä toivossa että saisimme palvelua, mutta se ei näyttänyt ikinä tulevan toteen joten lähdimme ulos ja päädyimme McCafen luukulle.

Pelattiin varman päälle (tai mä luulin pelaavani) ja tilattiin Sundayt. Aliisa suklaanmakusena ja mä puolestani mansikkana, mikä oli yksi elämäni suurimmista virheistä. Mansikkakastike oli aivan hirveetä toisin kuin Aliisan minä-tiedän-että-tämä-on-parasta-mutta-en-sano-mitään suklaakastike. Oisinpa ottanu suklaan se oli niin hyvää, ainahan suklaa on parempaa miksei maalaisjärkikin sitä jo sanonut??

No mutta päivän epäonnistuneiden ruokakokemusten vastapainoksi ostettiin illaksi vaan hedelmiä, mitkä maistuu täällä niin paljon paremmilta kuin Suomessa. Superpaljon halvempiakin vielä. Voispa niitä tuoda ainakin kasallisen himppeen, mutta ne lyttääntyis ja homehtuis matkalla ja tässä vaiheessa ostaa dragonfruittinsa mielummin S-marketista. 

"Quality is our recipe" Yes, indeed

MAAAUU, maailman pienin, söpöin ja laihin kisu