Tämän hetken kuumin kysymys kuuluu: missä päin Orly Sud:n kenttää sijaitsee latauspistoke, ja omaako he samanlaiset kaksinkertaiset pyörypäiset pistokkeet kuin me Suomessa ja marokkolaiset Marokossa?
Pohdimme sitä niin että aivomme ovat jo pian ylikierroksen partaalla. Samalla mieltämme painaa ja vaivaa ajatus siitä, pystyisimmekö oleskelemaan Ranskan erilaisessa maailmassa lyhyitä hetkiä pidempään:
-Tunnemme olevamme ilmaa, kaikki kun tuntuvat kävelevän lävitsemme (paitsi silloin kun ammattikuvaaja Aliisa on kameran puikoissa)
-Poskisuudelmat tuntuvat vieraalta ajatukselta
-Bussit häiritsevät Aliisan mielenrauhaa, sammuttamalla ja käynniställä auton jokaisissa valoissa
-Metrokäytävät ovat pitkiä ja sekavia. Sekavia isolla S:llä, joiden vuoksi saattaa myöhästyä ja löytää itsensä odottamassa seuraavaa junaa joka lähtee 23minuuttia myöhemmin
-Lentokentällä kymmenen minuutin välein soiva kauhuelokuvamainen aloitusmusiikki turvakuulutuksissa
-Näytämme paikallisten (ja mahdollisesti monien turistienkin) mielestä kummajaisilta, ihmiset kääntyvät katsomaan peräämme (joskus jopa neljäkin kertaa, vielä huomaamattomasti punaisilla turvavaatteilla ja segweilla varustettuna)
-Pariisi vaikuttaa turvattomalta, poliiseja ja hämminkiä niin monella kolkalla, tämä saa Aliisan ahdistumaan. Varsinkin silloin kun poliisisedät näyttävät rugbyn pelaajilta.
Vaikka kaikki tämä pohdittuttaa, olemme silti pystyneet vapautumaan ja saamaan ajatuksemme irti näistä epäkohdista. Nimittäin. Yhteen päivään on sattunut jo kourallinen hauskoja kommelluksia.
1. Aliisa sai fanin Punaiselta ristiltä, keneltä hän joutui piiloutumaan Aijan olan taakse.
2. Janoisina ja vesipullottomina suuntasimme ennen lentoamme kohti toilettia. Ensiksi juomavuoron saa Aliisa, hän onnistuu tehtävässään moitteettomasti. Seuraavaksi onneaan pääsee koettamaan Aija, jonka yritys tosiaan jääkin onnenkoetteluksi. Vettä ei ensiksi tule millään, ja sen jälkeen vain silloin kun hänen kuiva suunsa ei ole hanan alla. Jonkun suuremman tahon on täytynyt pilailla hänen kustannuksellaan.
3. Kun olimme kolmen metrin päässä koneesta, havahtuu Aliisa siihen että tehdessämme sisään kirjautumista taisi jotain odottamatonta päästä sattumaan. Vierekkäisistä paikoistamme riviltä 26, yhtäkkiä toinen sijaitsikin (kuten pitikin) koordinaatilla 26F ja toinen 28E.
4. Söimme tänään lounaan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla pitkän supermarketin etsimisen jälkeen päädyimmen vesi ja patonki ostoksiin. Kun taas toisella kerralla, huhhu söimmekkin jotain paljon hienostuneempaa. Macaronseja siis. Päädyimmekin ostamaan niitä yhteensä kahdeksan kolmesta eri puljusta. Teimme tieteellistä makuvertailua ja tulimme yksimieliseen tulokseen voittajasta, joka löytyi Laudree-nimisestä supersuositusta putiikista ja sen kauniin violetin värisestä Blackcurrent violent macaronista.
5. Aliisan kynnet muuttavat muotoaan
6. Ne ainoat pohjoismaalaiset ketkä tänään tapasimme, nauroivat jutuillemme. Ensiksi Aliisan ruotsintaessaan hyvää "anteeksi, uskon että teidän pitäisi mennä toiselle puolelle tietä odottamaan bussia"-lausettaan, ja tämän jälkeen Aijan kommentoidessaan kuinka erän snäppäilevä pariskunta sopi hyvin yhteen.
Summa summarum.
Päivä oli aivan mainio. Illan ruoka oli hyvää, vaikka kielimuuri tulikin hieman ihannepitsan ja Aliisan väliin. Tässä todettakoon myös tämän olleen jo toinen vastaavanlainen kokemus tältä päivältä hänen sielulleen. Ainut asia mikä Pariisissa kiinnosti, kuumailmapallo josta tarkoituksemme oli tarkkailla maailman menoa ja näpsäistä hyvä kuva Eiffelistä murtui silmiemme edessä. Pitkän seikkailun päätteeksi, pääsemme paikalle vain todetaksemme tuulen yltyneen liian kovaksi pallon pysymiselle ylhäällä. Vielä kymmenen minuuttia aikasemmin näimme sen leijuvan iloisena ylhäällä. Mikä pettymys. Eikä pihalla edes tuullut.
No mutta silti päivä oli mainio. Toivottavasti saamme myös pian mainiot unet täällä lentokentän lattialla.
Ps. Älkää ikinä aliarvioiko pipon ja sormikkaiden voimaa. Aliisa koki tänään pilkan osuvan omaan nilkkaan.
