Gävle

Nyt voi kyllä sanoa että on tullut joogattua. 

Toissapäivänä pääsin elämäni ekaa kertaa koittamaan hot joogaa!!! Olin tästä salaa (taino salaa ja salaa) pitkään haaveillut ja nyt mulle tarjottiin se kuin hopeisella tarjottimella. Aivan ältsyä.

Heräsin aamulla tosiaan hieman krapula meiningeissä, loikoilin sängyllä vettä juoden ja pohdin mitä sitä tänään ennen koulun tarjoamaa lätkäpeliä tekiskään. Yhtäkkiä puhelin älkää hälyttää ja ruudulle pamahtaa ruotsalaisella suuntanumerolla varusteltu numero. Epäröin hetken, että kannattaako mun tähän vastata kun eihän siitä nyt mitään tulis mun sopertaen muumiruotsia, jos siis ensinnäkään ymmärtäisin mitä luurin toisessa päässä puhutaan. 

Vastasin kuitenkin, ja lopputulos oli mitä mainioin. Ymmärsin keskustelusta kaiken, sekä tämän kukkuraksi käytin luontevasti erilaisia fraaseja kuten: "jaha" tai "kul att höra". Okei toi ei nyt kuulosta kummalliselta mutta kesäisen joo ei vastailun jälkeen tämä oli jo iso harppaus eteenpäin.

Joten yhtäkkiä mulla olikin aikataulutettu päivä. Kahta tuntia ennen tuntia ei saanu syödä, ja vettä piti kitata niin paljon kun pysty siihen asti että tunti alkaa. Ja mähän kittasin. Pohdiskelin yhessä vaiheessa, tarkottaako runsas kittaaminen mun normi juomista vai pitäiskö oikeesti sitä enempää juoda.

Paikalle piti mennä hyvissä ajoin etukäteen, ja tunsin itteni vähän ulkopuoliseks kaikkien smalltalkatessa käytävällä. Tunnin alkaessa en enää niinkään, kaikilla oli probleemia kun hikeä pukkas niin paljon ettei saanut käsiä pidettyä enää ristittynä. Puoltoista tuntia meni niin että heilahti, ja tunnilta lähtiessä tunsi kyllä tehneensä jotain. Puoltoista tuntia bikram-joogaa neljäkymmentä asteisessa huoneessa ei siis tekisi pahitteeksi ottaa ihan viikottaiseksi tavaksi. Lihakset pääsi kaikista jumeista, ja kävelleen lähtiessä tuntu jonkun vetävän narulla ylöspäin sekä askel höyhenen kevyeltä.

Opin uusia liikkeitä myös. Täytynee ehkä järjestää uusi joogailta poikien kanssa hostellin tv-huoneen lattialla, aivan kuten tässä joku päivä sitten. Tosiaan päätettiin tylsyyttämme ruveta joogaamaan, ja se olikin älyttömän hauskaa katottavaa. Pojat ei ollu ennen kokeillukkaan, joka kieltämättä näkyi heidän liikehdissäänkin. Kerkesin jo pelästyä että he kyllästyisivät, kun käytiin läpi aivan perusjuttuja mutta naamoista pysty päätellä jotain aivan muuta. Mutta innostupa Thomas niin paljon, että seuraavana päivänä lähettiin salille opettelemaan lisää.

Yritin tähän loppuun lisätä videta siitä mun täydonnäytteestä, mutta ilmeisti se ei onnaa ilman lisäämistä juutubee tai vimeoon niin päätin jättää välistä. Sorii bat not sorii, kuten kesällä oli tapana sanoa. 

Gävle

Voiko joku kertoa mulle miten kolmesta pienestä keskikaljasta voi tulla krapula? 

Omasta mielestä kuulostaa aika käsittämättömältä. Ehkä musta on tullut vanha, tai vaihtoehtoisesti huonokuntoinen? Tiedä häntä, mutta sen päätin, että seuraavissa kekkereissä en juo sitä kolmeakaan. Syy: olen hauska ilmankin (ja silloin tanssiliikkeenikin ovat ehkä hallitumpia). 

Mentiin taas prepartyille mun tulevaan kämppään, Selvisi, että tämä kyseinen espanjalainen kenen luulin asuvan mun kanssa tulevaisuudessa, onkin lähössä kotiinsa ennen kun mä asetun sinne aloilleni. Joten fingers crossed että sinne muuttais jotain kivaa porukkaa, taino tehdään tarkennus: ois kiva jos ne ois kivoja mutta päätoive on että ne ois normaaleja. 

Kuulin kinukin uusilta kämppiksiltä, että heistä oli tullut kertaheitolla adoptiovanhempia sillä kotitöiden opettelu oli alkanut makaroonien keittämisestä. Myös normaalin voileivän tekeminen oli tuottanut vaikeuksia, aivan kuten mikro, hella ja pyykinpesukone.. joten mielummin kärsin vajaan viikon hänen kanssaan samassa huoneessa kuin puolta vuotta samassa kämpässä.

 

Kuvassa esiintyy tärähtäneen minun lisäksi uusi ystäväni David. Hänen mukaansa olin tärähtänyt myös pääni sisäisesti, sillä olin myynyt omat haalarini viikkoa aikasemmin. En kuitenkaan uskaltanut paljastaa, että jopa pesin ne ennen tätä vaihtokauppaa. 

Loppumietteenä kaikille ruotsalaisille; onko teillä oikeasti hauskaa puvuissanne ja mustissa coctailmekoissane, vielä kun yhdistetään siihen huonot moovit ja käsittämättömän tilannetaju toisten yrittäessä paeta heidän tansseiltaan. Ensi kerralla otan mukaan kyltin, jossa lukee go away. 

Gävle

Taas yksi klassinen "lähden vaihtoon bucket listan" ruutu on ruksattu. Ruudun vieressä lukeekin bileet. 

Yllättäen matkalla kekkerien keskiöön saan mun buddyltä viestin kysyen joko oon päässyt muuttamaan. Vastaan en. Johon en osannut odottaa seuraavanlaista vastausta; bileet on mun tulevassa kodissa. Aika kuumottavaa. Millanen kämppä, millaset kämppikset, onko se Sätran virallinen bilekämppä... Hmmmm.

Vastauksen ensimmäiseen sain, awesome. Enpä ikinä ole niin siistissä ja normaalikämppää lähentelevässä opiskelijaboksissa asunutkaan. Vessakin oli super hygieenin, tai siis toinen niistä, molempia en ehtinyt kokeilla. 

Kahteen jälkimmäiseen kysymykseen vastaus onkin vaikeampi. Ainut tyyppi kuka sielä nyt ilmeisesti asui oli espanjalainen, jolla ei ollut aikaa kuin kuulumisien vaihtamiseen, syynä juomapelien intenssiivisyys. Ja pohdinta bilekämpästä jäi selviäväksi tulevaisuuteen.

Ihmiset oli tosi mukavia. Espanjalaisia oli tosi paljon ja suurinosa niistä jäikin vielä mysteerien peittoon, mutta saksalaisista mä niin tykkään. Tekis mieli ottaa kaikkia poskista kiinni ja puristaa. Ne on jotenkin hellyyttäviä, myös silloin kun juomalasina toimii lakkahillopurkki. Nutellapurkille annettiin hengähdystauko ja samana päivänä syödyksi saadulle hillopurkille mahdollisuus. Kansi on myös inventionkeksijän mukaan hyvä säilyttää, jolloin saa juomat turvallisesti läiskyttämättä perille vaikka kävelisi metsäpolkuilla ja epämääräisten esteiden yli.

Belgialaiset on myös hauskoja. Illan päätteeks päädyttiin mennä kahden belgun, yhen rankun ja suopan (se olin minä) kanssa pelaamaan bilistä koska opiskelijabileisiin täällä ei pääse kuin oikeat opiskelijat. Kolme opiskelijaa, kaks kortillista ja niistä kahesta vaan yks halus niille jatkoille. Eikä sekään enää bilispeleille päästyn jälkeen. Olis kyllä pitäny asettaa kamera pyörimään, sillä osa meidän suorituksista oli kyllä ikuistamisen arvosia. 

Aamulla taas heräsin kinukkikaverini banaanipaahtiksen mussutukseen. Eikä se tajunnu ees siinä vaiheessa lopettaa kun pitelen sormia korvissani. Kostoksi avasin ikkunan, ja tämä minulle nimetön kiinalainen tyttö(vai poika, en ihan satavarmaksi osaa sanoa) joutui kaivaa toppatakkinsa esiin. Ah, näitä dormiasumisen hyviä puolia. 

 

Ainut kuva minkä viimeseltä vuorokaudelta löysin. Kuvassa esiintyy suloinen vanha mies kitaran kanssa kirjastossa. Olin myyty.

Ens bileistä otan muutakin todistusaineistoa kuin kävelymatkalta, ja syy kävelyynhän oli mun pihiys. Hehe. Mutta todistin huippu navigaattoritaitoni taitoni siihen asti, kunnes epäloogiset numeroinnit alkoi haitata meidän elämäämme. Perhanan pinnmovägen 23.

Gävle

Aina sanotaan, että kaikki on päästä kiinni. Voin yhtyä siihen sataprossasesti, jos pään tilalle vaihdetaan päälläseisonta. Kaikki on päälläseisonnasta kiinni.

Alko jotenkin käydä ahistavaks, kun huomasin ensin istuvani koulussa ja sen jälkeen hostellilla jengaten mun nykysten houmien kanssa tv-huoneessa (sillä välttelen piereskelevää ja itseään _kaikkialta_ raapivaa kiinalaisdormikämppistäni). Halusin joogaa, juosta ja tehdä romanialaisia yhtä aikaa. Oli siis aivan yltiömäinen tarve lähteä päästelemään muutaman päivän ajan kertynyttä ylimäärästä energiaa.

Salikortin hommaaminen ei kyllä tyhmä idea ollutkaan, meinaan mulla on koulua kaks kertaa viikossa. Joten siinä välissä ehtii vallan mainiosti tiputtelemaan äitin ja isin huomissa kerättyjä kiloja. Valkkasin vielä semmosen missä menee päivän ympäri kaikenlaisia ihanalta kuulostavia ryhmäliikuntatunteja(sisältäen joogaa!!!!!) Ojoi. Toivon vaan että taso ois joogatunneilla korkea, tai siis ettei meininki ois niinkuin Porvoossa. 

Varsinainen koulukin alko tänään. Oli ihan kivaa, aamun alotuksena mentiin Marian kanssa väärään luokkaan. Sitä ennen sain kyllä aamupalan koulun opiskelijajärjestöltä, jossa pääsin todistamaan suola(vai herkku)kurkkujen sopivan näkkärille, jossa on sen lisäks vaan ja ainoastaan voita. Olin myös kaikista koulun n. 15 000 oppilaasta ensimmäinen, kuka oli mestoilla ruoan perässä. Tämä tosin yllätti ketään. Itse tunti oli vähän pitkä veteinen, vaikka se opettaja oli jotenkin överi hellyyttävä. Bangladeshiläinen keski-ikänen mies joka on yhtä lyhyt kuin leveä. Hellyyttävyyttä lisäsi monet pikahampurilaisketjuihin liittyvät vertaukset. Ekstra hellyyttävyyspisteitä siitä. 

 

Ostin sisäpelikengät. Tai lenkkarit, mutta kai ne on sisäpelikenkälenkkarit. Oli tosi hauska myyjä, oli ihan shokissa kuulemma kun en osannu enää sopertaa ruotsia ja vaihdoin englantiin. Ehkä mä en ookkaan niin huono kun mä luulen. Tosin tölkinavaaja seikkailussa käyttämäni små-mindre-minst- virheen tulen varmasti loppuelämäni muistamaan. Koska sana småare saattaa paikallisten korvissa kuulostaa samalta kuin pierempi meidän. 

Gävle

Johtopäätökset ensimmäisen kokonaisen Gävlessä vietetyn tunnin jälkeen:

-Olen varmasti paikan ainut täysijärkinen

-Muiden mielestä sitä en varmaan ole, sikäli mikäli kummaksuneisiin katseisiin on uskominen 

-Jos arabian kielisille on tehty oma appi, mistä lukea Gävleen liittyviä uutisia niitä on varmasti runsain mitoin

-Allekirjoitan tämän tosin itsekin, montaa elovenaa tai elovennua ei ole vastaan kävellyt

-On täysin järjetöntä olla hostelli, jonka respa on auki vain 8-10 ja 17-19. Tällainen voitaisiin kieltää lailla, tai ilmoittaa varauksen yhteydessä. Odottelu olohuone kuulostaisi myös oikein mukavalta.

-Pääpointtina; ihmiset ei oo cooleja. Ainakaan vielä.

Ahvenanmaa

En ole matkaamassa ahvenia kuhisevalle ahvenanmaalle, vaan joelle jonka ääressä voin elätellä toiveita onkeni päästä löytyvistä lohista. Kohteena siis Gävle ja allani paraikaa Ahvenanmaa.

Muutamat kyyneleet piti muodonvuoksi tirauttaa, ja suunnistaa kohti boardingia. Kentällä kaikki meni mallikkaasti, onnistuin välttämään Marimekon liikkeessä kaikki heräteostokset ja auttaessani kanssamatkustajiani digitaalisten härveleiden käytössä, suomalaisen järösti en saanut kuulla pientä ja ytimekästä sanaa; kiitos. 

Tulenkohan kaipaamaan tätä tylystely kulttuuria yhtä paljon kuin kunnon karjalanpiirakoita ja laktoositonta juustoa?

Fiilis tällä hetkellä on kymppi kautta kymppi. Jännittää en taida enää osata (taino, katsotaan vaihtuuko mieli huomen aamulla kun yritän epätoivosena etsiä jotakuta kenen kanssa mennä syömään). Koneeseen kun pääsin pienien rappusten kiinnitysongelmien jälkeen, kuulin ihanan hyväntuulista musiikkia. Ehkä musiikki oli laitettu lallattelemaan sen kunniaksi, että ensimmäistä kertaa elämässäni olin ensimmäinen joka pääsi lipuntarkastuksesta lipumaan konetta kohti. Olipa euforinen tunne. Toivun vieläkin tästä tunne suuresta tunne hyökyaallosta.

 

 

Dude, you missed a spot!!!!

 

 

Ojoi. Tällä kertaa ei tarvinut jakaa tätä herkkua Pepiitan kanssa.

 

Pakko myös lisätä, että mulla oli kyllä aivan super ihana viikonloppu. Ystävät, perhe ja pitsabileet. En tähän hätään kyllä keksi mitään sen parempaa. Rummikubin mestaruuskisat valitettavasti kyllä siirtyi kesäkisoiksi, mutta hyvää ja hauskaa jaksaa aina odottaa.