Aliisa syö jo rusehtunutta banaania.
Minä seison.
Matka ensimmäiselle välietapille oli töyssyinen. Meidän takana istui lapsia. Ja ne oli nopeita liikkeissään, meinaan potkimaan meidän penkkejä. Se oli epämukavaa, mutta päätettiin kärsiä siitä. Sillä stuertti oli niin komea. Ei siinä kehdannut alkaa valittamaan.
Nyt pitää rientää!!!
Lopun tarinaa kuulet seuraavassa osassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti