Hiio hoi ja terveisiä Kutalta!!
Ollaan oltu niin kiireisiä maatessa varjon alla rannalla, yrittäessä surffaa kaikkien niiden ällöttävien roskien keskellä (mitkä kulkeutuu Jaavalta Kutan aalloille näin sadekaudella), ja tuhlatessa viimesiä rahoja Legianilla ettei olla löydetty aikaa kirjoittamiseen.
Toisaalta meillä ei ole ollut mitään kovin kummoista kirjoittamistakaan, tälläistä "tylsää" rantaelämää missä jokainen päivä on enemmän tai vähemmän samanlainen. Mereen ei kovasti houkuta mennä edellämainittujen roskien vuoksi, joten ollaan valittu sen sijaan syöminen meidän uudeksi harrastukseksi.
Käveltiin ekaks hullun pitkä matka etsiessämme Hard Rock-Cafe ravintolaa, jota ei ilmeisesti ookkaan olemassa??Saatiin siitä tosin idea sitten eilen laittaa pikaruokaravintolat pienelle koitokselle. Alotettiin Wendystä jossa ei oltu ikinä aikasemmin käyty mutta monissa jenkkiohjelmissa tai -leffoissa puhutaan siitä.
Tilasin perus juustoaterian ja Aliisa jonkun kanapihvihässäkän, molemmat sitruunajääteellä. Ilman mitään ennakko-odotuksia oltiin ravintolaan sisään marssittu, mutta ensimmäiset merkit siitä että tästä voi tulla mielenkiintoista oli jo kassalla. Samalla kun tilattiin niin kassahenkilö kuulutti sen koko ravintolan tietoisuuteen kaiuttimista. Ymmärrän joo että keittiön on hyvä tietää mitä asiakkaat haluaa, mutta miksi kaikkien salin puolella istuvista täytyy tietää?
Istahdamme sitten pöytään supermakeiden juomiemme kanssa ja jäämme odottelemaan ruokiamme. Hetken kuluttua se saapuukin ja pieni nainen ojentaa meille kaksi hampparia ja yhdet ranskikset??!? Ei ole kyllä koskaan aikaisemmin mun pikaruokaravintolahistorian aikana käyny niin että hamppari tulee ennen ranskiksia. No ei siinä mitään, ranskikset on ihan hyviä, ja ketsuppia niin paljon että sitä vois jakaa vaikka Hurstin leipäjonoissakin. Aliisa totesi iskiessään kiinni hamppariinsa ettei ihmettele vaikka saisi tästä mestasta ruokamyrkytyksen, oltiin kerrankin harvinaisen yhtämielisiä. Aliisan sämpylän välissä oli vain kuiva kananpala ja salaatin lehti, ei kastiketta, ei mitään. Lopussa tosin paljastui että sielä oli myös siivu tomaattia, positiivinen yllätys.
Sitten oli mun vuoro avata käärepaperit (hieman pelonsekasin tuntein tosin). Sieltä löyty vähän enemmän tavaraa kuin Aliisan purilaisesta mutta jotain oleellista puuttui, se juusto. Kävin sitten fiksuna tyttönä sanomaan tästä kassalla missä he lupasivat valmistaa uuden. Mulle ois riittäny jos ne ois vaan länttässyt sen juuston sen olemassa olevan hampparin väliin, lopulta sitten Aliisa söi sen juustottoman hampparin kun ne ei vieny sitä pois. Sain uuden ja söin sen kiltisti, mutta päätettiin lähteä hakemaan jätskit KFC:stä koska Wendyn (tytön, joka erehdyttävästi muistuttaa Peppi Pitkätossua) ruoasta jäi niin kummallinen maku suuhun.
Käveltiin 200m ja päästiin KFC:n ovista sisälle jossa yksi työntekijöistä oli moppaamassa lattiaa. Katseltiin siinä listaa ja pohdittiin mitä tilattaisiin kun takaa kuuluu hentoääni "Excuse me", tottakai väistettiin miehen siivoilun tieltä ja jatkettiin miettimistä. Pian ovi kävi uudemman kerran, ja sisään astuu kaksi naista. Sama tarina kuin meidän kohdalla tapahtuu, jonka jälkeen aletaan seurata tätä miestä vähän tarkemmin. Ihan kuin hän tahallaan menisi moppailemaan sinne missä ihmisiä oli, aivan kuin hän olisi saanut mielenrauhaa siitä että pyytelee ihmisiä väistymään hänen tieltään. Odotettiin ravintolassa aikamme siinä toivossa että saisimme palvelua, mutta se ei näyttänyt ikinä tulevan toteen joten lähdimme ulos ja päädyimme McCafen luukulle.
Pelattiin varman päälle (tai mä luulin pelaavani) ja tilattiin Sundayt. Aliisa suklaanmakusena ja mä puolestani mansikkana, mikä oli yksi elämäni suurimmista virheistä. Mansikkakastike oli aivan hirveetä toisin kuin Aliisan minä-tiedän-että-tämä-on-parasta-mutta-en-sano-mitään suklaakastike. Oisinpa ottanu suklaan se oli niin hyvää, ainahan suklaa on parempaa miksei maalaisjärkikin sitä jo sanonut??
No mutta päivän epäonnistuneiden ruokakokemusten vastapainoksi ostettiin illaksi vaan hedelmiä, mitkä maistuu täällä niin paljon paremmilta kuin Suomessa. Superpaljon halvempiakin vielä. Voispa niitä tuoda ainakin kasallisen himppeen, mutta ne lyttääntyis ja homehtuis matkalla ja tässä vaiheessa ostaa dragonfruittinsa mielummin S-marketista.
"Quality is our recipe" Yes, indeed
MAAAUU, maailman pienin, söpöin ja laihin kisu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti