Uppsala

Onko mahdollista että 21 vuotiaalla on dementia? Olen kyllä lukenut joskus varhaisdementiasta. Vai olikohan mulla hapen puutetta synnytyksessä, vai kaikkein todennäköisin vaihtoehto: onko rankka opiskelu tappanut muutaman muistisolun mun aivoista. Toivottavasti ei, sillä haluisin että kaikki mitä mun aivoissa pitäis olla, olis siellä.

Tästä surullinen todellinen elävä esimerkki siitä miksi epäilen edellä mainittuja. Viime kesänä kun olin lähdössä kolmeksi kuukaudeksi Berliiniin, huomasin onneksi muutama päivä etukäteen jättäneeni passini Kalakukkojen hellään huomaan. Tällöin oli onni onnettomuudessa sillä olin jättänyt avaimet Jannelle ja Katariina oli suuntaamassa kohti Helsinkiä ja niin minäkin. Hakemaan passini. Mutta myös toivottamaan Katariinalle hauskaa ja rusketuttavaa kesää Turkissa.
Luulisi että virheistä oppii, niin varmasti monet tekevätkin. Sunnuntaina 5.3. kello 11 äiti kysyy "onhan sulla passi mukana?" Tämäm kysymyksen jälkeen pääsi muutama kirosana ja puuskaus. "NO EI, VOI HELKKARI". Täsmälleen vuorokauden päästä mun oli olla kentällä turvatarkastuksessa. Puhelu Ruotsiin, ajatus pikapassista. Onko poliisi auki. Lähdenkö Helsinkiin hakemaan pika passia. Maksaa 80e. Lähdenkö Kuopioon. Auto korjauksessa, olenko ajanut iskän autolla? en muista. Mitä teen. Itkettää, miksi kukaan ei muistuttanut. Tai siis, MIKSI EN MUISTANUT. Olin kirjoittanut muistilistan mitä ottaa mukaan. Siinä ei ollut passia. Miksi? Miksi olen niin typerä?

Onneksi tarinoilla on useimmiten onnellinen loppu, niin oli tässäkin. Soitin lentokentälle ja onnekseni sain kuulla pääseväni pelkällä ajokortilla matkustamaan Ruotsiin. Huh.

Lentokentällä oli yllätys yllätys jokin lakko viikonloppuna jonka oli tarkoitus loppua maanantaina 6.3. kello 9. Mun lento lähti samaisena päivänä kello 12.50. Äitin ja iskän fiksuja kehotuksia kuunnellessa katoin itelleni bussin joka olisi kello 9 lentokentällä sillä enhän halunnut myöhästyä lennoltani. Lentokenttä on varmasti täynnä ihmisiä lakon loputtua. Ajatus oli hyvä ja varmasti osittain todenmukainen. Ruuhkaa ei kuitenkaan ollut, eikä ihmisiä. Olin läpi turvatarkastuksesta noin 2,3minuutissa. Mitäs sitä sitten kolme tuntia keksisi. Ostin ylihintaisen novellen ja katsoin 3 jaksoa Locked Uppia Netflixistä.

Naurahdin nähdessäni lentokoneen. En ole koskaan ollut niin pienessä lentokoneessa. Vähän jännitti. Se heilui paljon enemmän kuin isot. Lennän mieluummin isolla. Vieressäni istui tuntemattomasta ehkä ruotsi, maasta kotoisin oleva herra joka toikaisi hauskasti selkeästi ei ymmärrettyään suomea. "Do you want to come in?" "Yes please". Siinä mä sitten olin. Kohti keväistä ruotsia.

Meillä oli Aijamaijan kanssa sovittu miitti Uppsalassa jonnekka pääsi euron minuutilta junassa. Junamatka kesti 18minuuttia ja maksoin siitä 18euroa. Sitä ennen maksoin 13euroa bussista lentokentältä toiselle. Ruotsi ei ole halpa.

Silti heti kohdattuamme iloisesti junaraiteilla. Hauska sattuma tähän väliin, meidän molempien junien oli määrä olla raiteella 13.59. Aijan juna oli kuitenkin myöhässä. Päätimme matkata heti syömään. Järkytyksessemme burgerpaikka jota olin tutkinut junassa ei päästänyt meitä sisälle rynkytys yrityksistä huolimatta. Ne vaan katsoi meitä tyhmästi. Emmekö osanneet vaan avata ovea? Emme kehdanneet yrittää uudelleen, vaikka yritin yllyttää Aijaa.

Mennäkkö maxiin ja mcdonaldsiin, siinä pulma. Onneksi vaihtoehdoksi en valikoitunut kumpikaan vaan sattumalta hyvännäköistä paikkaa onni kerrankin suosi. Siinä se oli aivan kuolaavan suumme alla. Bastard Burger.

En osaa lisätä tähän kuvaa. Liian teknologinen tämä uus sovellus.

Uppsala oli oikein kaunis ja kiva kaupunki. En ihmettele että iskä on viihtynyt siellä about meijän ikäsenä (vähän vanhempana 24v muistaakseni). Näimme myös monta pitkää vihreää valkosipulilta haisevaa bussia, sisään emme uskaltautuneet :-D
Kuitenkin jännittävin asia koko Uppsalassa taisi olla kauppa. Mutta ei mikä tahansa kauppa. Vaan kauppa missä myytiin pelkkiä pakasteita???? Tutkimme muutamaa laaria lukuunottamatta kaikki laarit joista löytyi vaikka ja mitä. Siis ihan oikeesti.

Joskus mukava paikkakin pitää jättää paikoillensa ja oli aikamme poistua kohti Gävle jävle gevleä. Ollessamme taloudellisia päätimme mieluummin odottaa 40min kuin maksaa 8euroa enemmän junasta. Kuitenkin odotus aika muuttui aina 5minuuttia pidemmäksi ja loppujen lopuksi SLS aka paikallinen VR olikin 35 minuuttia myöhässä. Siinä vaiheessa meinasi aijalta palaa herneet. Ja Aija on muuten maailman huonoin mitä sanaa mä ajattelen pelissä. Ei vastalauseita.

Junamatka kului katsellessa surkeita vlogeja ja ei todellakaan yhtäkkiä (junamatka tuntui kestävän ikuisuuden) olimme gävlessä. Ja Aijalla oli kova wchätä, ollut jo viimeiset 2tuntia. Vielä piti kävellä pelottavasti pimeässä metsäreittejä (okei 1) Aijan luokse. Pysähdyttiin myös Willy'siin ostamaan kauramaitoa ja Aijan piti käydä vessassa. Ei ollu vessaa, hahah! Siinä vaiheessa en uskaltanut kylläkään nauraa ääneen. Kyselin varmasti ainakin 10 kertaa koska ollaan perillä. Ihan ko 15vuotta sitten automatkalla mihin vaan.

Illalla saimme vielä kakkua joka oli valitettavasti näin restonomiopiskelijan suusta hieman raakaa. Eikä sen takia (eikä kyllä muutenkaan) ollut hyvä vatsalle. Maku oli kuitenkin nam. Leipuri tyttö(Laurie?) oli oikein mukava ja määrä minkä verran hän antoi olisi riittänyt varmaan viikon lounaiksi.  Onneksi saatiin häneltä myös patja, ettei Aijan tarvinnut nukkua matolla. Aija hyppäsi peiton sisälle ja asettui sänkyyn. Aamulla valitti kuinka oli kylmä. Itse ihmettelin miksi Aija nukkui mielummin varpaat kuin pää patterissa.

Taidankin kirjottaa kahteen osaan tän. Näköjään kerronkin jokaisen aivon käskyn lihaksille. Tässä oli ensimmäinen päivä. Oli kivaa.

En osaa laittaa kuvia. Yritän opetella pikimmiten