AI

Även om tykästyin Köpikseen ihan täysillä (jota en odottanut koska silloin aikoinaan siellä käydessäni en tuntenut kovin suuria tunteita muuta kuin nalle-tehdasta kohtaan) niin voi sitä onnen tunnetta kun palasin takasin Malmöseen. Olin yhtä hymyä koko tyyppi. Kaikki ohikulkijat piti mua varmaan hulluna kun vaan hymyilin ja kävelin kotiin asemalta auringon paisteessa ihan ilman mitään konkreettista syytä. Siis syy oli kävellä kotiin, mutta hymylle ei ollut muuta syytä kun se että tunsin olevani taas kotona (okei, aurinko on kiva myös mutta ei lasketa sitä nyt tähän mukaan). Kun kiertelin eilen Köpiksessä, niin kelailin koko ajan et tänne mä tuun vielä jonain päivänä muuttaan koska kaikki on niin nättiä ja coolia ja designia arvostetaan ihan erilailla kun kaikkilla muualla ja ihmiset pukeutuu kivasti ja pyörät on kivoi ja ja ja... Mutta kun tulin takas niin se onnen tunne kerto mulle jotain aivan muuta. Olin vähän jopa yllättyny omasta reaktiostani, mutta kai tää on vaan ihan positiivista.

Tänään Köpiksessa lähinnä vaan kiertelin keskustaa ristiin rastiin enkä tehny mitää spessu erikoista, paitsi kävin tsiigaan mikä sen huilun soittajan hattu oikein olikaan. Ja se oli.... Tättätätärättääääääääää...... Se oli....... Jännitys tiivistyyy.... Lehmä!!!! Wuhuuuu!! Jipiiii!! Näinkin mielenkiintoista.

 

 

DØP: Kaupungin parhaat hodarit, they say. Joten täytyihän tämä testata. Kaikki luomua ja tämä yksilö tofunakilla. Arvosanaksi annan keskiverto kasin.

 

Miks silloin kun mä leikin legoilla ei ollu näin siistejä juttuja??? Plz tell me. Löyty kaiken maailman Simpsonit ja kaikki.

Ja löysin ehkä maailman söpöimmän kahvilan missä oli ihania ihmisiä töissä ja super hyvää kaakaoo ja isot annokset ja hyvää musaa ja mahtava tunnelma ja cool miljöö ja ja ja... Tää lehmä pöytänumero ei kuulemma ollu mitää henkilökohtasta XD that's what they tell u

 

 

 

 

 

 

 

Mulla ja tolla oli sama housutyyli tänään. Melkein.

 

 

 

 

Lasten tekemää katutaidetta.

Ainiin!!! Ja se hostelli missä olin yötä osottukin ihan totiseks bilehostelliks. Kun tulin ekan kerran kaupungilta takas joskus puol kympin aikaa niin bileet oli jo käynnissä ja ne olikin käynnissä vähintään siihen asti et sain unta. Ihmettelen miten ikinä sain ees siinä unta. 

Sen jälkeen kun olin juonu sen yhden kaljani alhaalla aulassa missä bileet oli käynnissä kirjoittaen edellistä postaustani, päässyt eroon ärsyttävästä kiinalaisjenkistä joka rakasti Kanye Westiä melkein enemmän kuin se tyyppi itseään, niin menin takaisin mun dormiin sitten kello iltapäivä kahden. 

Sielä mua vastassa odotti meksilainen tyttö ja aussi poika joiden kanssa saatiin hyviä keskusteluita aikaan, meksaani tuntu olevan pinna kireellä kaikesta mm. siitä et eurooppalaisilla on liian helppoa ja että sen kaveri on itsekäs eikä halua reilaa niihin paikkoihin mihin se ite haluais. No kun lopulta yli tunnin jutustelun jälkeen ja toisen meksilolaisen ilmaantuessa paikalle päätettiin alkaa nukkua. Ilmeisesti meidän saksalainen roomie oli eri mieltä, sillä sen jälkeen kun valot oli sammutettu ja kaikki hiljentynyt tulee hän käymään huoneessa lähtien melkein samantien. Ainakin melkein samalla oven avauksella. Kyllä, käytännössä hän sulki sen noin kahdeksi minuutiksi jonka aikana hän kävi huoneessa MUTTA päätti sitten jättää sen auki lähtiessään uudestaan bilettämään. Tosi hyvä ratkasu, mate. Sietäisit ansaita mitallin. Musta tuntu et olin mukana näissä bileissä sillä oltiin ykköskerroksessä, ovi auki ja baaritiski suoraa kerroksen alempana. Siinä vaiheessa kadutti ettei mulla ollut korvatulppia mukana. Aamulla tosin heräsin vartin ennen mun kelloa ja ihmettelin et olin ees nukahtanut. Hullu maailma.

Ps. Tosi travelleri nukkuu keitetyt pastat tyynynsä vieressä eristettynä nurkkaan ettei kukaan vahingossakaan söisi niitä. Koska ne ovat arvokkain aarre mitä on. Ja tosi ravintorikas sekä hyvän makuinen aamupala. Täytyy kyllä alkaa ottaa mallia tästä kaverista.