Mutta nyt muutama päivä taaksepäin elikkä JOULUAATTOON!! Joka tavallaan oli meille aivan normaali päivä, sillä meidän jouluhan oli jo muutama viikko sitten.
Jouluaattoaamu alkoi epätavallisesti kävelyllä kohti pesulaa eikä joulupukin kuumaalinjaa kattoen. Sen jälkeen saatiin hyvään hintaan skopat ja lähettiinkin samantien kaupan kautta ajamaan kohti tuntematonta.
Aliisan unohtuneen puhelimen ja kuumottavan tankkaustilanteen (tankatakko 91 koska tankissa lukee niin vai 95 koska vuokraaja sanoi niin??!?) jälkeen päästiin vihdoin pois tutuista ympyröistä.
Hetkeä myöhemmin löysimme itsemme ajamasta huonoa tietä ylöspäin päästksemme vesiputoukselle. Kun pääsimme ylös veden äärelle suumme kääntyivät kaikilla ylös päin. Veden äärellä oli muutama liaani, joilla pääsi hyppäämään putouksen muodostamaan "altaaseen".
Seuraavana tavoitteenamme oli löytää ranta. Löysimme rannan ja samalla kasan venäläisiä, mutta se ei meidän mieliämme haitannut. Nautimme auringosta, eväistämme, kookospuuhun ripustetusta keinusta sekä lämpimästä merivedestä.
Viimeisenä ilman-karttaa skootteriseikkailun kohteeksi muodostui view-point. Oletimme että se on helposti kavuttavissa oleva mäen nyppylä mistä näkee merelle.
Todellisuudessa olimme väärässä. Jouduimme jättämään skootterimme autotien laitaan ja tarpomaan jalan ylös. Kuljimme arviolta kilometrin ylös alas vuoren rinnettä, ennen kuin saavutimme kohteemme. Kohde, jota luulimme yleiseksi paikaksi olikin erään keski-ikäisen miehen koti. Sieltä tähystelimme kiikareilla rannalla olleita uijia ja kelpasi juoda coca colaa. Tämä mukava mies kertoi asuneensa seitsemän vuotta rinteillä. Hän oli kovin ystävällinen, hyttyset olivat syöneet Aliisan jalat läpikotaisin (niin hyvää verta ettei ketään muita syöty) ja hän antoi oudusta purkista kellertävän väristä ainetta ja katkaisi puusta (ehkä aloevera?) oksan ja käski hieroa sillä pistoskohtia. Muutaman tunnin päästä pistokset olivat jo kadonneet!! Emme mekään pahitteeksi ottaisi jos joka aamu voisi herätä moisiin maisemiin.
Matkalla takaisin skoottereillemme alkoi satamaan, ja aika hiton rankasti. Päätimme ajaa sadetta pakoon takaisin hotellillemme. (Ainiin ps oli vähän kuumottavaa ajaa kun skootteri piti todella outoa ääntä heti kun ajoi 30km/h kovempaa, mikään ei auttanut vaivaan. Edes uuden eturenkaan laittaminen)
Jouluaattopäivän lopuksi olimme sopineet menevämme juhlaillalliselle, Aliisa ja Iida olivat päättäneet tilata kalaa ja olimme sopineet ettei tänään katsella hintalappuja. Etsiskelimme tovin paikkaa merenrannalta ennen kuin päädyimme tähän kyseiseen ravintolaan.
Saimme hyvän pöydän ja olimme lopulta onnistuneet tilata ruokamme, kunnes ääni viereisessä pöydässä pyytää meitä pelaamaan korttia heidän kanssaan. Vietimme siis jouluaattoiltamme pelaten korttia etelä-afrikkalaisten poikien kanssa. Jouluillallinenkaan ei ollut perinteisin, cashuwkanaa ja riisiä.
Istuimme siellä kauan sen jälkeen kun olimme saaneet jo syödyiksi.
Jossain vaiheessa kiitimme poikia seurasta ja päätimme lähteä hotellillemme nukkumaan. Nousimme skoottereihimme ja lähdimme matkaan. Jälleen sateista tietä ajaessanne (lue: kaatosade) havahduimme. "Emme muistaneet maksaa!!" Saimme hullut naurut. Tilasimme tähän mennessä kalleimmat ateriamme ja emme rehellisesti muistaneet maksaa niitä. Aliisa synnittömänä ihmisenä olisi halunnut kääntyä maksamaan laskua mutta adrealiini vei voiton (vai aijan ja iidan räkäset naurut?)
Joulupäivänä sitten otimme vain iisiä rantsulla. Kävimme syömässä "gala-dinnerimme" ja sen jälkeen pesimme hiukset. Meikkasimme myös kerrankin naamamme ja lähdimme kaljakauppaan. Oli koittanut päivä ja syy miksi olimme ko panangille tulleet. Full moon party.
Aloittelimme pelaamalla korttia hotelliltamme löytämien tyyppien kanssa. Se oli hauskaa. Maalasimme bodypainteillä. Nauroimme. Puhuimme jopa ruotsia. (Lue: Aija) (Esitteli Aliisakin itsensä ruotsiksi kylläkin)
Sitten otimme taksin kohti tätä surullisen kuuluisaa tapahtumaa. Heti alkumetreillä hukuimme toisistamme. Kokemus oli hieno, ihmisiä mielettömästi ja kuu loisti kirkkaana.
Annetaan kuvien puhua puolestaan.
Summa summarum.
Joulu tänä vuonna oli huikea ja hieno. Huikeaa ja hienoa on viettää joulua myös rakkaimpiensa kanssa, mutta tänä vuonna se oli erilainen. Tänä vuonna joulun tunteen tekivät ystävälliset ihmiset jotka toivottivat tuntemattomille hyvää joulua, ihmiset jotka kulkivat tonttu hatut päässä (myös silloin kun olivat kiteemässä) sekä muoviset joulukuuset. Joten hyvää joulua näin myöhässä kaikille jotka tätä tekstiä lukevat!!! Ensi vuonna taas mitä todennäköisimmin olemme aattona kotona menossa joulusaunaan ja leipomassa pipareita odotellessa originaalia jouluateriaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti