Täällä on kaikilla omat sängyt jotka on rajattu verhoilla. Yhdessä loosissa on aina neljä makuupaikkaa. Yhdessä vaunussa on vajaa kymmenen loosia, sekä meidän vaunussa kaiken lisäksi varmaan maailman suloisin ja hymyileväisin konduktööri. Siitä huolimatta vaikka hän on lyhyt, auttoi hän herrasmiesmäisesti reppumme ylähyllylle turvaan. Ylähyllylle, jonka hollantilainen loosi kaverimme oli meille juuri näyttänyt ja saanut hyvät naurut hehkulamppujen syttyessämme päidemme päälle.
Hehkulamppuja ollaan sytytelty tänään useamminkin.
Meidän hostellin viereinen isorakennus olikin hotelli jossa on iso skybar ja siellä on kuvattu hangover-elokuva.
Pomeran rotuisilla koirilla on kylmä tähän aikaan vuodesta bangkokin tuulemattomilla kaduilla jonka vuoksi heidät tarvitsee pukea t-paitoihin.
Jos respatytsy sanoo iso ostoskeskus, se todella on ISO, isompi mitä osaa kuvitellakkaan.
Tinkimiskulttuurikin on hämmentävän helppoa. Siihen suostutaan joko heti tai sen jälkeen että otetaan vain yksi askeltaakse päin.
Ladyboytkään ei osaa päättää ovatko he miehiä vai naisia. Eräs oli varmaan vanhasta muistista suoraan kävelemässä miesten vessaan, josta ovella kääntyi ja vaihtoi suunnaksi naisten toiletin, koko tämän matkan hän teki kauniisti hymyillen ja tuijottaen Aijan silmiin.
On myös kaksi asiaa joita saa hämmästellä koko ajan, ruoka ja ihmiset. Miten ruoka voi maistua niin hyvältä vaikka se on seissyt koko aamun kadun varrella? Miten ihmiset näyttävät syövän koko ajan? Miten ihmiset osaatkin olla niin käsittämättömän ystävällisiä? Tänäänkin eräs nuoripoju lähti kyselemään meille tietä rautatieasemalle kun emme tienneet kumpaan suuntaan risteyksestä lähteä.
Olemme tavanneet vain yhden ikävän thaimaalaisen. Hänet tapasimme mummo ikäisten vaateliikkeessä, johon eksyimme meidän tehdessä diilin tuk tuk-kuskimme kanssa. Me maksoimme matkastamme vain 30bathia jos kävisimme kyseissä liikkeessä pyörimässä 5minuutin ajan, jolloin hän sai liikkeestä 200bathia.
No suostuttiin diiliin ja saatiin hyvät naurut meidän keksiessä peitetarina miksi me menimmekään tällaiseen liikkeeseen. Etsimme meidän kolmen yhteiselle överi överi överi ylipainoisellemme äidillemme syntymäpäivä lahjaa. Totesimme kaikkien vaatteiden olevan liian pieniä, ja ettei äitimme mahtuisi mihinkään heidän silkkivaatteistaan. Sen jälkeen keskustelu kääntyi Aliisaan ja siihen miten Aliisa rentoutuu, jolloin päätimme että nyt sai riittää ja lähdimme tämän ahdistavalta tuntuneen miehen luota pois. (Okei, ei tässä kuulosta ahdistavalta mutta mies oli kyllä ällöttävä).
Yritettiin myös mennä käymään temppeleillä, otettiin vene paikallisten "venebussista" ja päästiin perille kohteeseen, jolloin todettiin että olisi (taas) hyvä aika syödä. Oltiin siis juuri ennen sitä syöty maissit (nam nam nam) katukojusta ja sitä ennen runsas aamainen. Ollaankin päästy jo usein toteamaan että ruoka on kyllä meidän lemppari puheenaiheemme ja päiväuniemme kohde.
Katsotaan uskallammeko aamulla käydä hakemassa mitään syötävää junan ravintolavaunusta josta meidät käännytettiin nyt illalla pois vedoten siihen että se on kiinni (vaikka tosiasiassa epäilemme että tämä nainen ei halunnut tarjoilla meille, koska emme olleet koko iltana ostanut häneltä mitään hänen kovasti sitä yrittäessään.)
Hollantilainen mies söi siellä tänään ja oli vielä nukkumaan mennessään täysissä voimissaan, joten kai sitä on aamulla kokeiltava.
Aamupalalla
Venebussista
Shopping
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti