Meidän matka suuntasi kohti Railay Beachia, ja sinne myös päästiin. Tällä kertaa laivamatkan teimme sisätiloissa. Ihan tietoinen valinta. Krabilla jouduimme vaihtamaan long tail boattiin joka kuljetti meijät kyseiselle rannalle.
Oltiin kuultu kehuja Railaysta monelta suuntaa, ruotsalaiset Vicke ja Moltas hehkutti sitä ja George kehui ja suositteli meitä menemään kaverinsa kalliokiipeily oppiin jos vaan kiinnostaa. Ja kyllä kiinnostaisi mutta itse tein havainnon että en ehkä uskaltaisikaan. Mutta elikkä, saavuttiin east beachille ja haluttiin suunnata kohti west beachia sillä turistijäbä keltä liput ostettiin sanoi että sillä puolella on halvempaa. AHAA. Käveltiin tietä jossa oli kyltti west beachia kohti. Joka oli myös ainoa tie sinne suuntaan ja päädyttiin johonkin kalliin hotellin pihaan. Selvä. Jatkettiin kävelyä ja päädyttiin puolialastomien ihmisten keskelle rinkat selässä. Elikkä rannalle. Ihmiset vähän ihmettelivät meitä ja me todellakin haluttiin johonkin ilmastoituun paikkaan syömään. Ei onnistu, ravintolat on vaan hotellien asiakkaille. Nooo okeei... Löydettiin rannalta lähtevä walking street josta etittiin ruokaa, mentiin ainooseen kohtuu hintaseen paikkaan. Otettiin phad thait ja istuttiin pöytään. Aija löysi ällöttävän ötökän. Vaihdetaan paikkaa. Saadaan ruuat, surkeimmat ja säälittävimmät phad thait koko reissulla! Ja niitä on kyllä arvosteltu ja testailtu. Päätetään että kävellään vähän matkaa tonne mihin tää ainut tie taas vie ja katotaan jos löytyis majapaikka. Tavattiin mies joka oli ihan yhtä hämmentynyt saaresta ja muutamasta ainokaisesta tiestä. Päätetiin lähteä railaylta. Kaikki oli liian hämmentävää. Ihan liian hämmentävää. Ja on vieläkin kun edes ajattelee sitä.
Halusimme takaisin tuttuun turvalliseen Aonangiin mutta boat man vei meidät krabi towniin, ärgh. Mutta hän kertoi meille paikallisesta 50bathin minibussista joka vie ao nangiin. Meille osotettiin että menkää tonne. Mennään tien yli, kysytään vanhalta tuk tuk papalta koska bussi tulee. Hän katsoo kelloa, empii hieman ja vastaa 'soon' ja repesimme kaikki nauruun.
'Dösän' tullessa kaikki tyypit lähistöllä osoittivat sitä ja huusivat meille että tuo. Okeii. Mentiin kyytiin, kuski lähti. eikait siinä. Kai risteykseen saa parkkeeraa?? Hetken kuluttua kuski tulee ison jääpala säkin kanssa autoon. Ajetaan n 80 metriä ja pysähdytään. Kuski rupee siivoomaan autoa ja laittamaan juomat kylmään. Mikäs siinä, ei meillä oo mikään kiire. Ehkä 5-10min päästä jatketaan matkaa , kierrellään ja kaarrellaan krabitownia, kuski pysähtyy ostamaan söpöltä papalta katujädee ja matkataan kohti Aonangia. Kunnon sightseen oli paikallaan. Meidän mielestä siitä kyydistä pitäis maksaa enemmän kun taksista eikä 50bathia (n 1,4e)
Päätettiin mennä suoraan kohti tuttua ja turvallista Jinda guesthousea. Meidät tunnistettiin ja saatiin banaaneja. Saatiin myös täsmälleen samahuone, vaikkakin 150bathia halvemmalla. Ja banaania, NAMM!! Good to be back.
Illalla vielä käytiin vähän shoppailemassa ja syömässä mäkkärissä Snoopy burger ja syömässä katumammalta takeaway phad thait ja loppu ilta istuttiin family martin portailla kyyläilemässä ihmisiä. Tällön tavattiin ensimmäisen kerran 'phad thai poika' jonka oikeaksi nimeksi osottautui Siin. Illan parhaan asun voittaja oli tipu-asuun pukeutunut vaalea herrasmies. All yellow everything.
Tänään oli meidän viimeinen rantapäivä. Jaksettiinkin olla rannalla 2h. Ennen kun todettiin että Aijan jalkojen on parempi lähteä.
Lounaalla kävimme taas söpön tarjoilijan luona. Hän oli niin iloinen jälleen näkemisestä niinkuin toinenkin tarjoilija joka rakastui Aijaan. Kolmas tarjoilija joutui tulkata hänen sanoman aijalle 'You are beautiful' ooihh!!!
Saippua kaupan jälkeen suuntasimme kohti rannan apinapäätyä. Nähtyämme ensimmäisen apinan, aija perääntyi. Sain jatkaa matkaani yksin. Ei ehkä olisi kannattanut sillä röyhkeiden apinoiden vihasten silmien kohti tuleva katse ei todellakaan ollut miellyttävä ja jouduin luopumaan juuri ostetuista saippuioisya. Apinoiden toivoessa niiden olevan ruokaa. Hirveesti yritin pelotella ja saada niitä lopettamaan niiden syömisen hokemalla heille että he kuolevat jos syövät sitä mutta ei tepsinyt. 2 sain pelastettua mutta 1 on vähän syöty ja apinat avasi sen paketin taidokkaasti. Aija sanoi heti että se on mun saippua. Aija ei halua apinapöpöjä.
Iltamme noudatti melkein samaa kaavaa. Phad thai mammalta, aija söi rice with beef ja vielä jälkkäriks thai pancake nutellalla söpöltä vanhalta mieheltä. Ja kohti family martin portaita. Ja katselemaan ihmisiä ja syömään. Ne on ehdottomosti aijan ja mun lempi puuhaa. Hetken oltuamme phad thai Siin menee taas ohi ja arvasi syövämme taas phad thaita. 'You eat all the time' Vaikkakin hän itse söi Panang currya. Siin jäi hengailemaan meidän kanssa portaille ja rupattelemaan niitä näitä. Hän ei ole buddha, hänen id cardissa lukee Mr Narathorn Senning, hän ei ole hieroja vaikka hänen paidassa lukee niin, hän on 18 vaikka näyttää vanhemmalta ja panang curry on hänen mielestään tulista. Hän myös kosi minua. En lupautunut, ainakaan vielä.
Siin pyytäessä meidät jonnekkin. Jouduimme kieltäytyä. Sillä hetki aikasemmin takanamme olevaan optikko liikkeeseen asteli PÄIVI RÄSÄNEN. Nuorekas päivi räsänen. Siis kyllä, uskonnollinen päivä räsänen. Tässä kohtaa molemmat aijan kanssa ihmeteltiin miksi aija tietää niin paljon päivi räsäsestä. Asia jäi kysymysmerkiksi. Saimme loisto ajatuksen odottaa että hän tulee liikkeestä ulos, ottaa kuva ja lähettää seiskaan, sitten saataisiin rahaa. Laitoimme puhelimen kameran valmius tilaan ja odotimme, odotimme, odotimme ja vielä odotimme. Päivi jäi asumaan sinne. Luovutimme, lähdettiin käymään 7dayssa. Sieltä tullessamme näimme päkän kävelemässä pois päin. Ärgh tietysti heti kun lähdimme. Voi myös olla että päkä näki kun koko ajan kyyläiltiin olisko ne tulossa pois ja taktisesti lähti hetki kun näki meidän lähtevän. Oltaisiin myös haluttu kysyä poliittisia kysymyksiä ja apua aijan sääriin.
Nyt odottamaan aamua ja nakkicroissanttia. Nam!
Ja korjaus: railay on varmastikkin ihan huikea paikka jos kalliokiipeilee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti