Eka ajateltiin että mennään nyt ja katotaan kauanko jaksaa olla ja sitten vaihdetaan saarta jos ei huvita. Vietettiin täällä viikko vaikkakin se tuntuu ihan muutamalta päivältä. Aika on menny ihan liian nopeaa.
Ollaan ihan piireissä täällä. Välillä tuntuu jopa ihan julkkikselta. Sillä aina 7eleveniin tai mihin ikinä mennessäkään, päästään morottelemaan(kirjaimelllisesti, yks kokonainen bändi on asunu suomessa ja kaikki niiden tatuointikaverit sanoo myös moi) tai näyttämään peace merkkejä tai halailemaan ja pussailemaan ja varsinkin nauramaan. Se onkin oikeestaan kaikista parasta. Aija on saanut myös ihailijan tai siis, Kalev rakastui aijaan ensisilmäyksellä. Hän yritti salakuvailla aijaa ja loppujen lopuksi heistä otettiin yhteiskuva. Valitettavasti hänen puhelimeen.. Tänään Kalev myös lähetteli ilmaan tehtyjä sydämiä aijalle kävellessämme ohi. Mun mielestä ihanaa ja herttasta. Saisinpa mäkin.
Tää kylä on siis ihan huikea. Kaikilla on niin hauskaa. Ihan vaan esimerkiksi riippumassa riippumatossa skopataksinsa kyydissä kun ei huvita kuljettaa asiakkaita. Siis oikeasti. En oo kertaakaan nähny tän jäbän kuljettavan ketään. Mutta ihan huikee hänkin. Aina jaksaa yrittää rupatella.
Tänään kyllä aijan kanssa yritettiin salakavalasti päästä 7eleveniin niin että kukaan ei huomaisi meitä ja saataisiin rauhassa mennä. Toivotonta. Mutta loppu olikin niin hulvatonta että miksi edes toivottiin saavamme olla rauhassa.
Oi voi. Kyllä täällä nauttii elämästä. Tänäänkään ei tehty muuta kun maattiin aulassa. Ja syötiin.
Siis näkisittepä nää ihmiset. Kasa laihoja tatuoituneita pitkähiuksia cooleja thaikkujäbiä. Britti ja thaikkumuju. Ei muuta edes tarvii. Ei olla edes pysytty laskuissa että kuinka monta näitä on tai että kuka on kuka. Mut ei sillä oo väliä.
Oonko mä nyt tarpeeksi hehkuttanut???
Jos en niin voin jatkaa seuraavassa postauksessa:)
Me ollaan vähän niinkun kotona. Yhtä perhettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti