tiistai 5. tammikuuta 2016

DAY22

Tänään oli vuoden ainut päivä jolloin saan leikkiä hyvällä omatunnolla prinsessaa. Mutta. 
Tällä hetkellä minusta tuntuu, että olen lähinnä yrittänyt kisailla syömisen maailman mestaruuskisoissa (hyvällä omatunnolla).

Äidin ja isin, sekä tietysti Aliisan ja Iidan, ansioista tästä päivästä ei ole herkut puuttuneet, kiitos paljon. Pus.

Herätyksenä sain kaksi mini banaanikakkua sänkyyn lahjojen (paketointi olikin mainio, bikinien nauhoja söpön thank you-muovipussin ympärillä) ja kynttilöiden kera. Aliisa ja Iida olivat ihania ja pitivät meidän perheen perinteistä kiinni. Lahjatkin olivat ainoastaan mieluisia, toivomani ocean bag sekä jotain tekemistä rannoille nimittäin "rantapingis" (keksimäni luova nimi tälle pelille. Testattiin sitä tänään Iidan kanssa ja saatattekin arvata kuka olikaan pelissä parempi). 

Lähdettiin loikoilemaan rannalle vaikka Aliisan kanssa olimmekin yhtä palaneita kuin pannukakut. Mentiin varjoon. Ripustettiin riippumatto. Nähtiin hassu rapu. Luettiin kirjoja. Iida totes snorklailumahdollisuudet huonoiksi. Söimme sipsiä ja joimme vettä. Päätimme lähteä koska totesimme, että aurinko ei ehkä tee parasta säärillemme jotka kirkuivat punasta kovempaa kuin joulupukin myssy.

Lähdettiin jatkamaan kirjojen lukua läheiseen drunk sailor nimiseen kahvilaan hauskoihin riipputuoleihin, joiden vapautumista kärppinä odottelimme. Minä, vanhana ja uhrautuvaisena, menin rakettimiesten väliin. Nämä tyypit ei muusta puhuneet kuin galakseista, avaruudesta ja siitä kuinka "sweet" & "interesting" se oikein olikaan. Yritin parhaani mukaan ignoorata heidän keskustelunsa jotta voisin keskittyä täysillä kirjaani nimeltä Livet efter dig, jonka aijon kyllä vaihtaa omaostamani kirjan kanssa koska se eepos (en muista edes nimeä) on vielä 70sivun jälkeen yhtä tuskaa. 
Aliisallakaan ei ollut helppoa täällä kahvilassa. Ei sen takia että hänellä olisi mennyt koko päivä lueskellessa vessan seinien mielenkiintoisia kahvifaktoja, vaan koska tyhmä britti tyttö kiusasi häntä koko ajan heiluen ja hytkyen hänen takanaan. Ei Aliisa ole selkänoja. Ainakaan tyhmille brittitytöille, joilla ei ole käytöstapoja. 

Lähdettiin koska kahvila meni siestalle(??) Tosi monet paikat täällä on kiinni neljän ja puoli seitsemän välissä. Miksi?? En ymmärrä. Silloin ei ole kuumin aika. Miksi he tekevät niin.

Saatiin kuitenkin sieltä hyviä vinkkejä mitä voidaan tehdä tulevina päivinä, kuten lähteä hakemaan Aliisalle kisu Animal Welfare Centeristä ja lähteä seikkailemaan luoliin & luonnonpuistoihin. Listalla on myös mennä tsekkaan Blue Spoonin kokin kaverin viereinen uima-allas. Nähtiinkin kyseinen heppu tänään ja hän taitaakin olla Tarzanin uusi kilpailija.

Lähdettiin ihmeellisen taksisekoilun jälkeen matkaan skootteritaksilla (tai mopo, skootteri missä on vaihteet wtf). Päädyttiin hienoon näköalaravintolaan, jossa syötiin kolmen ruokalajin illallinen. Kevätkääryleitä, fried rice ananksessa sekä banaanisplit. Veikkaan että olen vielä huomisiltaan asti kylläinen tästä ruoan täytteisestä päivästä.

Harmittaa vain koska Aliisalla on tulehdus ja hänen mahansa on pipi. Käytiin apteekissa hakemassa lääkettä ja nyt epäilen hänen olevan huumeissa. Hän piti kuorsausääntä silmät auki. Se ei ole normaalia.

Ja ainiin!!! Unohdin vallan kertoa että nähtiin tänään apina. Istuttiin Aliisan kanssa meidän majapaikan hengailutilassa pelaamassa korttia, kunnes Aliisa havahtui siihen että Blue Spoonin katolla oli apina. Minä tunnettuna apinapelkurina otin ja lähdin äkkiä pöydästä. Apina kääntyi. Ja alkoi tulla samaan suuntaan. Yritin kävellä rauhallisesti ja olla näyttämättä pelkoani. Apina ei lähtenytkään perääni. Huh. Helpotus. Sillä en olisi halunnut syntymäpäivähalausta apinalta. 

Päivä oli siis ihana ja onnistunut. Emme tehneet mitään. Olimme vain. Se on harvinaista herkkua, ja ehkä juuri se syy miksi viihdymme juuri tässä pikkukylässä nimeltä Kantiang Village. 

Oli ihana kuulla äidin ja isän ääntä puhelimessa. Tuli hieman ikäväkin. On ihana huomata että ihmiset muistaa. Nyt kun minulla ei ole enää liittymää, koska puhelimeni hukkui, voin kuvitella senkin postilaatikon vilkkuvan punaista sen onnitteluviesteistä. 

Tämä oli hyvä päivä. Kiitos❤️

Lahjoi ja kakkua, oispa näitä joka aamu.


Suolakurkkumangoja
"Try me - you'll love me"      
 Not



Ei, kuvassa ei ole kiinalainen. Pieni varustautuminen ettei vaan pala lisää jo palaneilta alueilta :'Dddd


Söpö töpöhäntä kisu joka teki Aliisalle viillon.



Mä onnellisena alkupaloilla

Nam. Aliisan pihvi tosin maistui oudolta




Ainiin ja tässä vielä yksi kuva siitä kuinka olimme hölmöjä emmekä käyttäneet aurinkorasvaa.@



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti