AI

Päiväni määränpää tänään oli Ängelholm. Kaikki meni muuten aivan mainiosti, mutta en ikinä päässyt kohteeseen. Vois kyllä luulla että tää päivä oli epäonnistumisia täynnä, kun ajattelee että toi Ängelholmikin oli suunnitelma B. Mutta ei, olen nauttinut tästä päivästä täysin rinnoin.

Alotin tän yksinäisen junamatkailuni sen jälkeen kun olin nauttinut rauhassa lempihedelmästäni ja yön yli muhineesta chiapuurosta. Joten lähdin liikkeelle puolta vaille puolen päivän, tai ainakin niihin aikoihin. 

 

Tässä kuva todistusaineistoa, jos joku luuli minun puhuvan palturia.

Tosiaan olin ajatellut lähteväni Falsterbohon, sillä eilisten instagram hästäg kyttäysten perusteella paikka on näkemisen arvoinen. Ja muutenkin se on ollut ainut piste mikä on kiinnostanu mua kun oon tuijotellu Skånen karttaa silmät pyörällä pohtien mihin sitä menis, kun voidaan vielä kuukauden verran reissata meidän matkakorteilla miten lystää. 

Mun kämppiksellä oli myös vapaapäivä tänään ja se meinas kanssa lähteä sinne. Kysyinkin siltä että haittaako sitä jos mennään yhessä, mutta sitten tajusin taas etten kyllä jaksa hengaa yötä päivää sen kanssa. Nokkelana keksin sitten että mee sä vaan eeltä kun mä en jaksa ressaa siitä lähtemisestä, niin se meni ja sovittiin näkevämme jos satutaan oleen sielä yhtä aikaa. Mutta ei oltu, koska mä katoin että sielä pitäis olla pilvistä niin vaihdoin ilmansuuntaa lennosta ja lähdinkin etelän sijasta pohjoseen. Aika radikaalia, mutta olenhan joskus saanut kuulla olevani tulinen luonne.

Istuin coolisti junassa (olinhan edellisenä iltana juonut tämän buddha juoman) vaikka vähän kuumottelinkin että käykö meidän kesäkortti tähän junaan kun sen päätepysäkki oli Göteborg. No hermostustanihan ei näkenyt ulkopuolelle ja reteesti vain vilautin korttiani ja kaikki meni mainiosti. 

Mua vastapäätä istu joku iso mies (okei, sivu vastapäätä kun se vei perjaatteessa kolmen tyypin paikan eikä sen taki kukaan muu mahtunu sinne enää istumaan) ja se oli varmaan astetta hämmästyneempi kun tiedustelen ruotsalaisen näkösenä englanniksi mahtaako paikka olla varattu sekä sen jälkeen kaivan ruotsinkielisen romaanin esiin. Pohdin siinä itekseni et se varmaa luuli et esitän et olisin erimaalanen, koska aina pohdin et haluisin tehä niin Suomessa mutten kehtaa.

Päästessämme Helsingborgin aseman läheisyyteen kuulutusta taas pukkaa niin ruotsiksi kuin englanniksi. Tämä kyseinen kaupunki on junan päätepysäkki. "Wtf??? Mitä helv!?!??" Tänhän piti jatkaa matkaa Ängelholmiin. "No mut okei, alkaahan tässä olla jo vähän nälkä. Mä käyn syömässä jossain ja jatkan sit matkaa". Happycow esiin ja ettimään hyviä ruokapaikkoi. "Hirvee pissahätä kyl, taidan mennä eka tonne kirjastoo vessaa", jonka perään heti havainto "Uuu tossahan on aivan huikee puisto, eikä täällä muuten oo pilvenhattaraakaan taivaalla!!! Taidan chillaa hetken tässä".

Päivähän kului sitten koko päivän auringosta nauttien eri puolilla Helsingborgia kahden jättimäisen siis JÄTTIMÄISEN sorbettipallon voimin. Koska totesin että kyllähän jäätelö auringossa voittaa hikiset lounasbuffeet mennen tullen.

 

 

Jonossa ollessani tiputin rahaa ja takana oleva mies rupes höpöttää jotain jostain napista. Menin vaihteeks taas ihan lukkoon sen jälkeen, kun olin saanu suustani jo liiankin tutun lauseen "Vad sag du?" Jonka jälkeen mongersin epämääräistä ruotsin ja englannin sekoitusta. Joten jatkossa jos joku ei tiedä mikä on nappi ruotsiksi niin se on en knapp. 

 

 

Kun tuntien jälkeen merituuli alko taas riittää, niin siirryin seuraavaan puistoon. Yhtäkkiä mun auringonottopäiväunien aikana puisto oli täyttyny ihmisistä ja siellä alko musiikki raikaa. Se oli ihanaa ja oisin voinu jäädä sinne koko illaks, mutta maha alko kurnia siihen malliin kun katoin kaikkien piknik-koreja että totesin mun olevan paras aika lähteä Malmööseen kokkailu puuhiin.

 

Ois muuten pitäny laittaa aurinkorasvaa. Olen tällä hetkellä punaisempi kuin rapu.