AI

Päätin viettää tänään erilaisen päivän.

Oon siitä asti kun kotiuduin takasin Malmööhön viettänyt joka päivän Beach Housella, olinpa sitten töissä tai vapaalla. Yleensä mun päivät on koostunu myös jostain hassuista urheilutempauksista kuten 4tunnin suppailu-tuokiosta, 12kilometrin longbordailu lenkistä, sirkusleikeistä kesken työpäivän (Felicia opetti mulle uusia hauskoja käsillä seisonta juttuja), kitesurfingin kitekontrolloinnista, aamusista joogailusta, boulderoinnista (mulle ihan kiipeilyä?), hikisistä pyöräilystä...

Joten tänään päätin ansaitusti nauttia hieman kulttuurista. 

Eli päivän plääninä oli mennä paikkaan nimeltä Malmö Konsthall ja syömään jonnekkin ihanaan vegaaniravintolaan. Sain jopa molemmat ruudut raksitettua. Eikä koko päivä ollut pilvinen niinkuin luvattiin. Ja osasin vielä meikata vaikka hankalalta se tuntukin. Tänään on ollut hyvä päivä.

Tosiaan siis lähdin ennakkoluulottomana matkaan ja kävelemään kohti keskustaa. Olin tosi nälkänen jo matkalla sinne, ajatellen että meen nyt eka syömään ennen kun duunaan mitään muuta. Astuin sisään Raw Housen (tai Raw Food House tai joku sinne päin), ja se oli ihan täpöten täynnä terassia ja sisätiloja myöden. Kaikki näytti yltiö herkulliselta, mutta joku ihme voima sano mulle et tuu myöhemmin takas. No ei mun jalat sit ikinä enää mua sinne kuljettanu. Taas se siirtyy. Ehkä mun on huomenna pakko vihdoin maistaa niiden antimia, kun oon sitä tässä jo yli kuukauden päivät pohtinu. Mut onhan se jo edistystä että uskaltautuu näyttää naamansa ja tarkastella herkku vitriiniä?

Palloilin ympäri Möllania ja tein kyllä superlöytöjä. Vai onko kukaan löytänyt ikinä mistään päin suomea (tai ruotsia) viittä normaalikokosta avokadoa 10kruunulla??? Olin melkein pyörtyä tosta tarjouksesta. 

 

Kaikki nää oli yhteensä 42kruunua. Toisin sanoen voi viddu mitä tarjouksia!!! (Tästä lauseesta osa on kopioitu U-M Aakulalta)

Anyway. Mut taidenäyttely oli ihan okei. Se oli sika pikkuriikkinen, eikä aihe ollu ihan lähimpänä mun sydäntä mutta oli silti hauskaa tutkailla kupla wolkkaria osissa. 

 

 

 

 

 

 

Nää työkalut oli kaikki Berliinin kirppiksiltä kerättyjä.

On kyllä hupasaa kuinka kaikki on perjaatteessa taidetta, kun rupeaa oikein kelailemaan. Meinaan kun käy nykytaiteen museossa niin ei yllätä yhtään että likasia pikkareita jotka on ripustettu roikkumaan katosta sanotaan taideteokseksi, tai purukumia jonka joku koulupoika länttäsi pulpetin alanurkkaan ylistetään kuin Mona Lisaa. (Jonka ylistystä en tosin kyllä myöskään ymmärrä)

Mutta julistusasiaa!! Mäkin oon pohtinu et haluisin jonain päivänä järkkää valokuvanäyttelyn, salaisena taiteilijana en vielä tietenkään paljasta mistä oikein on kyse, mutta ehkä tulette sen tulevaisuudessa näkemään.

Ja ainiin.

Se ravintola.

Päätin paluu matkalla kotiin poiketa katsastaan paljon puhutun Kao'sin hetken mielijohteesta. Olin nälkänen (edelleen), ja se oli jo sen tason nälkä ettei kuitenkaan tee mitään mieli. Käppäilin silti sisään, enkä osannu millään päättää haluunko oikeeta ruokaa vai jonkun kivan makeen eturuoka jälkkärin. Päädyin kuitenkin jälkimmäiseen.

 

Tässä mun ihana suklaamousse-karamellikakku. Sillä myyjällä alko jo vähän palaa käämi kun vaan toljotin kaikkia herkkuja (ihan niinkun kävi myös 100m aikaisemmin olleessa vegekaupassa jossa ihmettelin kaikkea huikeeta ja mahtavaa). 

Tää Buddha vesi tarttu sieltä matkaan. Saa nähä muutunko buddhaksi tämän juotua. Odotan ensin että tölkki viilenee jääkaapissa, meinaan jos se tosiaan muuttaa mut oranssi kaapuiseksi rauhanlähettilääksi niin oonpahan cool semmonen.

 

AINIIN!!! Kukaan ei ehkä usko kun en kerenny kaivaa puhelinta ja nappaa kuvaa, mutta mun ohi ajo HATUSEN LIIKENTEEN BUSSI. Mitä helv??? Ja eilen bongasin yhen suomalaisen tytön mun lähikaupasta joka asuu samassa talossa kun mä. Ja sen täällä majailee kuulemma muitakin muumilaakson asukkeja (sekin on saanu aksentista osansa), hassua. Nyt täytyykin alkaa tarkkailla mitä puhuu julkisilla paikoilla kun ei siitä näköjään voi olla varma kuka ymmärtää tätä salaperäistä kieltä (viimeksi eilen sain kuulla sen olevan maailman oudoin kieli kun puhuin Aliisan kanssa puhelimessa) ja kuka ei.

Ja hassua on myös se että nykyään vastaan kävelee tuttuja kun tuolla strollailee menemään kaupungilla.

Mun aamupala oli myös hassu (ja hyvä!!): kaurapuuroa tehtynä kauramaitoon. 

Tää on ollu tosiaan hassu päivä. Hassu ja hyvä ja kiva ja aurinkoinen ja miellyttävä ja ja ja..

Mutta nyt hassuttelut sikseen. 

Aijon duunaa jotain safkaa ja sitten ehkä katotaan eilinen 12 Years A Slave loppuun, tai sitten ei. 

Okei. Vielä yks hassu juttu. Tässä on hassu kuva musta.

 

Menkää vielä kuuntelee päivänbiisi: 

Fri individ-Cárcamo