Mun mielestä ehdottomasti lemppari juttu mitä voi Berliinissä tehdä on ottaa julkinen johonkin hauskan kuuloselle asemalle (esimerkkinä kottbusserin tori joka edelleen naurattaa joka kerta ko tulee mieleen kötbullarit) ja vaan lähteä päättömästi kävelemään kohti tuntematonta, tätä harrastinkin melkein aina mun vapaapäivinä. Näkee ja löytää sikana kaikkee coolia ja ihania juttuja.
Maanantaina kuitenkin suuntasin holokausti muistomerkille kun olisin halunnu mennä lukeen ihmisten tarinoita mutta tietty mun tuurilla oli juuri se ainut päivä viikosta jollon se näyttely on kiinni. Noh kävin sit kattomassa juutalaishomojen muistomerkin jossa törmäsin kahteen ehkä turkkilaiseen mujuun jotka pyys rahaa vammasille lapsille. Aattelin olevani kiva ja antaa muutaman egen. Selkeesti aina ei kannata olla kiva. Sillä elämäni ensimmäistä kertaa (ellei pyyhe ja lippisvarkautta lasketa) jouduin ryöstön uhriksi!! Jotenkin hiton taidokkaasti ja ovelasti ne sai anastettua multa 50e setelin. Jälkeen päin tajusin sen toisen harhauttavan mua ja siinä samassa se mummeli näpelöi mun marimekon kukkaroa. Ja kehtas sen jälkeen vielä pussata sormiaan ja koskee mun olkapäätä. Helekutti.
No mutta rahaahan se vaan on. Mutta voi viddu silti :-D (mäkin lainaan äitin hauskaa kommenttia)
Iltapäivällä miittasin vielä tytöt ja mentiin polkuajeleen ja piknikille vanhalle lentoasemalle (tempelhof?!) joka on lakkautettu. Oli tosi cooli, kiitoradat on säilytetty rullaluistelua ja fillarointia varten + siellä oli monta koirapuistoa, skeittiparkkia ja viheralueet oli istutettu täyteen kaiken maailman vihreetä, aika hippiä. Mutta oli siis tosi cool mesta!
Tiistain pyhitin Aijan löytämän aarrekartan läpikäymiseen. Kävin monessa ihanassa kahvilassa ja tarkistin parit diset jotain hauskaa iltaa varten. Yritin myös löytää sairaan mageelta kuulostavan puun, johonka ihmiset jättää paperilapulla kiinni niiden unelmia ja haaveita. Kuitenkin edes puolentoista tunnin etsintä, rämpiminen, hikoilu ei tuottanut tulosta. En sitten tiedä oliko se kusetusta vai oliko mun kartan koordinaateissa jotain vikaa. Täytyy googlettaa kuhan jonain kauniina päivänä pääsisin jopa nettiin.. Ja siis kiersin kyllä melkein koko metsäpuiston... Mun näkö on kyllä huonontunu aika huimastikkin täällä ollessa. Mutta siis onneks ei lähdetty kaluun ja ettiin sitä mummon ja aijan kanssa vaikka aija kovasti halus, olis meinaan molemmat myöhästyny lennoiltaan, se ei olis mua kylläkään haitannut!
Testatessani paikallista, mikäs hitto se jätskipaikka suomessa on mistä saa tehä oman softisannoksen, spice ice!! En tiennyt mikä on saksan mittakaavassa 'klein' elikä pieni. voin sanoa että nyt tiedän. Ja se ei ainakaan vastaa suomen pientä. en jaksanu syödä mun omatekosta settiä vaan päädyin antamaan sen rahanpyyntöjäbälle joka olis varmaan mielummin ottanut vastaan oluen tai vähän pilveä tai rahaa jolla olis voinut ostaa kyseisiä. Kuitenkin sain vastaukseks: 'oh, cool. Danke'. Uudestaan ohi käveltäessä jätskikippo olikin jo vaihtunu olutpulloon
Aijan saadessa vieraaksi reissailija Juulia 'papana' Mäkisen sain mä puolestaan äiti ja isä pananan elikkä meikun ja jarkon tänne sattumalta kylään. Sain siis Keskiviikko dinneritreffi seuraa ja paikaksi valikoitui sama italialainen pizzeria jonneka päädyttiin myös pari kuukautta aikasemmin aijan ja iskän kanssa, aijan ollessa hirmu nälkäinen ja kiukkuinen ja tarjoilijan ollessa tökerö. kohdalle sattui juuri sama kyseinen tarjoilija ja tällä kertaa huuli meinas lentää ihan jopa veke. Joten nyt oon vähän hämmentynyt. Kumpi persoona oli aito hän..?
Aijaa muistellessani otin täsmälleen saman pizzan ja vielä myöskin extra fetalla. Niinkun aijakin. Oonhan mä kuitenkin pikkusisko.
Loppuun hauska juttu kun eilen olin menossa junaan joku poika pysäytti mut ja kysy et onko pokemoneja(tai jotain vastaavaa). Onneks olin pari pvä aikasemmin kuullu tästä uudesta typeräm kuulosesta pelistä etten kattonu sitä ihan kun idioottia. Kuitenkin keskustelun edetessä selvis että se oli vissiin joku iskurepla. Ei ihan purru muhun, sori niclas :-D
Toivottavasti kukaan teistä ei pelaa sitä.
Loppuun myös ehkä surku homma, tänään aamupalalla meille oli lentäny pikku lintunen sisälle ja ei saatu häntä millään keinoilla ulos vaan tyyppi lensi joka kerta ikkunaa päin vaikka oli monta ovea auki.. Se oli ihan kuolemaisillaan mutta oli sinnikäs ja lähti aina uudestaan lentoon ja jonkun syöjän pöydälle.... Kivaa... Loppu kohtaloa en kuitenkaan tiedä sillä hän päätti respassa ja baarissa olevan mukavampi liidellä kuin ravintolassa.. Toivottavasti nyt kuitenkin liitelee jossain ihan muualla.
Mutta mä olin niin surullinen sen pikkusen puolesta; se oli niin pieni ja hento ja peloissaan :(
Ja vielä sekin että nauratti mun edellinen postaus 'vanhukset eli 60-70v' elikkä iskähän on näemmä sika vanha!!! :-D haha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti