Hast du einen Durchfall?: AI

Tänään on koittanut kauan odotettu päivä. Mä lähden BERLIINIIN vegehamppareiden mikämikä-maahan!!! Kaiken kukkuraks mun ei tarvii syödä niitä edes yksin ja eksyen, sillä mua on paikan päällä odottamassa paikallinen opas, 60-vuotias vanhus sekä suuret turvajoukot. Aivan mahtavaa, parasta, huippua. Surullista tosin on ettei meidän joukko ole aivan täysilukuinen mutta onneksi aina voidaan lähteä uudelle reissulle vaikkapa synttärisankarin haluamaan Rollari-kohteeseen Lontooseen. (Vink, vink).

Alotin herkuttelumatkani jo eilen, ottaen siis hieman varaslähtöä. Sain päättää mitä syödään staff-lounaaksi, johon huudahdin heti "PITSAA" ja pitsaahan tehtiin. Samana iltana järjestettiin pannukakku iltamat (tai joku skånelainen ihme munakakku tsydeemi-iltamat mutta samapa tuo. Se siis valmistettiin suurinpiirtee pannaritaikinasta mutta uunin tilalta se laitettiin pannulle hyytymään jokskuks miljoonaks vuodeks). Tätä komeutta perinteisesti syödään pekonin ja puolukkahillon kanssa, mutta koska Gustav oli tsekannu netistä miltä vegepekoni näyttää niin oli päättäny olla ettimättä sitä, joten söin omani siis vain puolukoilla.

Erikoisten ihmisten pitkä viikonloppu alkoi myös eilen, sain meinaan vieraaksi ehtoja hämäläisiä!! Juulia & Toni oli päättäny tulla Norjan sekä Tanskan kautta Ruotsiin. Juulia 'Papana' Mäkinen tuntee mut niin hyvin että tietää saavansa köniin jos oisin jossain vaiheessa saanut selville heidän olleen mun huudeilla kertomatta mulle, niin hän teki sen oma-aloitteisesti. Yhtäkkiä huomaankin että juostaan jo mereen uimaan. Ja seuraavaksi siirrelläänkin sohvia meidän talon bilehuoneen nurkkaan ettei muut asukkaat heti bongaa näitä nukkuvia suomalaisia.

Tänään käytiinkin sitten testaamassa paljon kehuttu ja kuohuttu Tommy's Joint Burger (oisko se ollu se nimi?!), mutta anyways hamppareille kuitenkin kävi tiemme. Voisin sanoa ettei visuaalisuus tainnut olla poikien erikoisalaa (vaikka kyllä hyvännäkösiä ja cooleja tyyppejä olikin), mutta maku oli erinoimainen. Erittäin hyvä. Hassua oli et bataattiranuissa oli suolaa, mutta ne oli hyvää silti. Ja vegepihvi oli crunchy mutta täyteläinen. Olin erittäin onnellinen sillä hetkellä höpöttäessäni suomea (joka toisena päivänä alko luistaa jo vähän paremmin. Tai siis en alkanu tunkea englantia enää samalla mitalla kuin edellisillalla) ihanille ihmisille, nauttiessani purilaisateriastani ja istuessani auringonsäteiden piirittämällä penkillä.

Nyt istun Kööpenhaminan lentokentällä katsellen pihalle sateista kiitorataa ja haistellen viereen tulleeni pariskunnan hotdogeja. Valitsin istumapaikkani ehkä huonosti, sillä oon vähän nälkänen ja söin jo kaikki mun eväät. Mutta eikös se niin ole että loman kunniaksi voi aina mennä hakemaan jonkun hyvän herkun?