Alko jotenkin käydä ahistavaks, kun huomasin ensin istuvani koulussa ja sen jälkeen hostellilla jengaten mun nykysten houmien kanssa tv-huoneessa (sillä välttelen piereskelevää ja itseään _kaikkialta_ raapivaa kiinalaisdormikämppistäni). Halusin joogaa, juosta ja tehdä romanialaisia yhtä aikaa. Oli siis aivan yltiömäinen tarve lähteä päästelemään muutaman päivän ajan kertynyttä ylimäärästä energiaa.
Salikortin hommaaminen ei kyllä tyhmä idea ollutkaan, meinaan mulla on koulua kaks kertaa viikossa. Joten siinä välissä ehtii vallan mainiosti tiputtelemaan äitin ja isin huomissa kerättyjä kiloja. Valkkasin vielä semmosen missä menee päivän ympäri kaikenlaisia ihanalta kuulostavia ryhmäliikuntatunteja(sisältäen joogaa!!!!!) Ojoi. Toivon vaan että taso ois joogatunneilla korkea, tai siis ettei meininki ois niinkuin Porvoossa.
Varsinainen koulukin alko tänään. Oli ihan kivaa, aamun alotuksena mentiin Marian kanssa väärään luokkaan. Sitä ennen sain kyllä aamupalan koulun opiskelijajärjestöltä, jossa pääsin todistamaan suola(vai herkku)kurkkujen sopivan näkkärille, jossa on sen lisäks vaan ja ainoastaan voita. Olin myös kaikista koulun n. 15 000 oppilaasta ensimmäinen, kuka oli mestoilla ruoan perässä. Tämä tosin yllätti ketään. Itse tunti oli vähän pitkä veteinen, vaikka se opettaja oli jotenkin överi hellyyttävä. Bangladeshiläinen keski-ikänen mies joka on yhtä lyhyt kuin leveä. Hellyyttävyyttä lisäsi monet pikahampurilaisketjuihin liittyvät vertaukset. Ekstra hellyyttävyyspisteitä siitä.
Ostin sisäpelikengät. Tai lenkkarit, mutta kai ne on sisäpelikenkälenkkarit. Oli tosi hauska myyjä, oli ihan shokissa kuulemma kun en osannu enää sopertaa ruotsia ja vaihdoin englantiin. Ehkä mä en ookkaan niin huono kun mä luulen. Tosin tölkinavaaja seikkailussa käyttämäni små-mindre-minst- virheen tulen varmasti loppuelämäni muistamaan. Koska sana småare saattaa paikallisten korvissa kuulostaa samalta kuin pierempi meidän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti