Toissapäivänä pääsin elämäni ekaa kertaa koittamaan hot joogaa!!! Olin tästä salaa (taino salaa ja salaa) pitkään haaveillut ja nyt mulle tarjottiin se kuin hopeisella tarjottimella. Aivan ältsyä.
Heräsin aamulla tosiaan hieman krapula meiningeissä, loikoilin sängyllä vettä juoden ja pohdin mitä sitä tänään ennen koulun tarjoamaa lätkäpeliä tekiskään. Yhtäkkiä puhelin älkää hälyttää ja ruudulle pamahtaa ruotsalaisella suuntanumerolla varusteltu numero. Epäröin hetken, että kannattaako mun tähän vastata kun eihän siitä nyt mitään tulis mun sopertaen muumiruotsia, jos siis ensinnäkään ymmärtäisin mitä luurin toisessa päässä puhutaan.
Vastasin kuitenkin, ja lopputulos oli mitä mainioin. Ymmärsin keskustelusta kaiken, sekä tämän kukkuraksi käytin luontevasti erilaisia fraaseja kuten: "jaha" tai "kul att höra". Okei toi ei nyt kuulosta kummalliselta mutta kesäisen joo ei vastailun jälkeen tämä oli jo iso harppaus eteenpäin.
Joten yhtäkkiä mulla olikin aikataulutettu päivä. Kahta tuntia ennen tuntia ei saanu syödä, ja vettä piti kitata niin paljon kun pysty siihen asti että tunti alkaa. Ja mähän kittasin. Pohdiskelin yhessä vaiheessa, tarkottaako runsas kittaaminen mun normi juomista vai pitäiskö oikeesti sitä enempää juoda.
Paikalle piti mennä hyvissä ajoin etukäteen, ja tunsin itteni vähän ulkopuoliseks kaikkien smalltalkatessa käytävällä. Tunnin alkaessa en enää niinkään, kaikilla oli probleemia kun hikeä pukkas niin paljon ettei saanut käsiä pidettyä enää ristittynä. Puoltoista tuntia meni niin että heilahti, ja tunnilta lähtiessä tunsi kyllä tehneensä jotain. Puoltoista tuntia bikram-joogaa neljäkymmentä asteisessa huoneessa ei siis tekisi pahitteeksi ottaa ihan viikottaiseksi tavaksi. Lihakset pääsi kaikista jumeista, ja kävelleen lähtiessä tuntu jonkun vetävän narulla ylöspäin sekä askel höyhenen kevyeltä.
Opin uusia liikkeitä myös. Täytynee ehkä järjestää uusi joogailta poikien kanssa hostellin tv-huoneen lattialla, aivan kuten tässä joku päivä sitten. Tosiaan päätettiin tylsyyttämme ruveta joogaamaan, ja se olikin älyttömän hauskaa katottavaa. Pojat ei ollu ennen kokeillukkaan, joka kieltämättä näkyi heidän liikehdissäänkin. Kerkesin jo pelästyä että he kyllästyisivät, kun käytiin läpi aivan perusjuttuja mutta naamoista pysty päätellä jotain aivan muuta. Mutta innostupa Thomas niin paljon, että seuraavana päivänä lähettiin salille opettelemaan lisää.
Yritin tähän loppuun lisätä videta siitä mun täydonnäytteestä, mutta ilmeisti se ei onnaa ilman lisäämistä juutubee tai vimeoon niin päätin jättää välistä. Sorii bat not sorii, kuten kesällä oli tapana sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti