lauantai 18. marraskuuta 2017

Punta Cana, Dominikaaninen Tasavalta

Viimeinen etappimme Punta Cana, vai pitäisikö sanoa Punta Kakka ei ollut ihan meidän kuppimme teetä. Syitä tähän löytyy useita.

1. Emme ole passiivisia maassa makoilijoita. Ja oikeastaan siihen kaikki aktiviteetit täällä rajoittuikin, jollei sitten halunnut maksaa itseään kipeäksi erilaisilla turistiretkillä.

2. Suuret massat venäläisiä. Tai pikemminkin se, että sen takia meitä erehdyttiin aina luulemaan osaksi heitä. Harva tosin tuntui tietävän missä Suomi edes sijaitsee.

3. Överi kalliit hinnat. Kaiken kukkuraksi täällä kusetettiin kiskurointien lisäksi joka välissä lisää. 

4. Muutaman kovan sadekuuron vuoksi kadut tulvivat, niin että perheen pienimmät olisivat siihen päässeet uimaan. Kengät kastui. Sukat kastui. Tällä hetkellä alkuperäisistä kuudesta parista on jäljellä kaksi, koska niiden käsinpesu on yhtä toivotonta kuin kunnon ruisleivän löytäminen Ruotsista.

5. Tapasimme suomalaisia. Ehdimme jo elää kuplassa josta ei löytynyt yhden yhtä perkeleen hokijaa (toistemme lisäksi tietty), mutta ei, viimeisenä iltana tämä illuusio murtui.

6. Välinpitämättömyys on vallannut kaupungin. Tämä oli roskaisin ja epäsiistein kaikista kaupungeista joissa vierailimme. Tai edes niistä joista pyyhälsimme ohitse bussilla. Olimpa todistamassa sitäkin tilannetta, kun siivooja kylmän viileästi kaataa kaikki roskakoriin heitetyt paperit alas pöntöstä. Ja tämähän on ehdottoman kiellettyä ympäri maata. 

Yksikin kokonainen päivä täällä on liikaa. Menkää mielummin muualle, sillä tämä on kaikkea muuta kuin Dominikaaninen Tasavalta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti