Tänään sekä eilen.
Epäoikeuden mukaisuus on epämukavaa.
Tää paikka on ollu paljon enemmän mitä oon osannu odottaa kaikilta muilta kannoilta paitsi siitä mikä tulee kitesurffaukseen. Olin sanoin kuvailettoman onnellinen ennen tänne lähtöä ja vielä kesän alussa siitä ajatuksesta, että näihin aikoihin vuodesta painelisin menelemään tuulen mukana pitkin rantaviivaa leijani kanssa ruotsia puhuen (okei se on se toinen ainoista epäkohdista mitä oon löytäny). Mutta ei. Oon tässä nyt odottanu vuoroani yli kaks kuukautta, enkä vieläkään oo päässy nouseen laudalle.
Eiköhän silloin kun oon kaks päivää poissa maisemista (joka on todella vähän verrattaen siihen kuinka paljon nää muut reissaa ja viettää aikaa kaukana meijän biitsiltä) niin ohjaajat taipuu opettaan meitä. Ja sitten kun palaan veteen pääsevät vain ne jotka olivat paikalla tällä kyseisellä kerralla, tai vaihtoehtoisesti voin mennä veteen kattoon kun ne surffaa.
Kysymys kuuluu: miks mä haluisin mennä veteen katsomaan ja oppimaan väärin, kun näillä tyypeillä ei oo hajuukaan mitä ne on tekemässä? Hmmmm... En miksikään.
Eikä siinä mitään jos ois sen verran solidaarisuutta, ettei yhteisessä ruokapöydässä tarvisi hehkuttaa kuinka he on kehittyny ja kuinka teki tätä ja tätä ja tätä vedessä. Ei. Se tuntuu olevan nykyään ainut puheenaihe. Sen takia jouduin tänään karata yksin luonnon keskelle kuuntelemaan vaan ja ainoastaa lintujen laulua sekä kalojen pomppimista, pois kaikesta mikä muistuttaa siitä ettei mua päästetä veteen koska kaikki tietää et oisin kuitenkin paras. Muahahaha.
Se oli kyllä hyvä idea. Sain mielen rauhotettua. Mutta pakko kyllä lisätä vielä yks negatiivinen asia tähän negatiivisuutta hohkaavaan postaukseen. En pystyisi enää kauaa enempää asumaan Tanjan kanssa, tänään ois tarkotus sen veljenkin ilmaantua paikalle. Saa nähdä mitä tästä oikein tulee.
Hahahahah. Tarja Muumi.
Olin kattelemassa wakeboardin avoimia kisoja. That was niceeeeeeeeeee, vaikka satokin ja ärsyttävä mustamies tuli jutteleen mulle ärmyen siitä että enkö muka osaa ruotsia ja miks en voi jäädä sen kanssa sateensuojaan. En voi, koska sun seura ei paljon kiinnosta. Poljen mielummin sateessa. Tämä tapahtuma sattui siis sen jälkeen kun tulin ulos yhdestä niistä yleisistä käymälöistä, joita Aliisa "KinkkuAllen" Aakula täällä on aikaisemmin hehkuttanut.
"I don't want snaps anymore!!!"
Valokuvan alalaidassa sijaitseva juustopiirakka onkin paremmalta nimeltään yllätyspiirakka. Ennen kun tulin paikalle Laure oli ilmeisesti jotenkin onnistunu kaatamaan ruokapöydän, jonka seurauksena kaks juomalasia rikkoutui. No piirakkakun oli jo pöydässä niin onhan se syötävä, joten jengi sit päätti edelleen syödä tän ällötyksen. Otetaan ne lasinsirut vaan pois siitä. Nekun aina kaikki näkyykin silmällä.
Mun hermoloman kohteeksi valikoitui bucket listalla ollut Dalby Quarry. Ja se olikin aika magee paikka:
Oon ens kerralla positiivisempi. Mahdollisesti.
Terveisin: Grumpy Cat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti