Huvittavaa miten edessä istuvalta ilmeisesti pojalta (ainakin ipadin taustakuvana olevan vähäpukeisen tytön perusteella) voi oppia monta asiaa ilman edes näkemättä hiuksen hiusta tai aitoa ihoa. Nimittäin ikkunan kautta. Ensiks hänen avulla tajusin että junassa tosiaan onkin pistorasiat, ensimäinen plussa. Ja toinen plussa että sain myös selville täällä olevan wifin. Kuitenkin miinus siitä että en osaa laittaa sitä päälle. Edes vaikka seuraan juuri saamamme tiedon mukaan ehkä thaikkupojan näppäriä nörtteilyjä.
Viimeiseen viikkoni saksanmaalla kuului muunmuassa
-pyörävarkaus ja siitä tylysti kertomatta jättäminen
-tyhmä poika joka luuli suomessa puhuttavan englantia
-vahingossa festareille joutuminen
-vegeily
- ja ei niin vegeily pekoniburgereilla
-suomi julkkiksen kohtaaminen kadulla
-mahdottomuus löytää 2 internettitöntä kamua varsinkin kun oma crediitti on loppunut. Elikkä jos joku nyt kysyy multa onko mahdotonta löytää kaveria berliinistä ubahn asemalta sopimatta aikaa. Mä vastaan että totta helevetissä
-kastumista
-krokotiilin kyyneleitä
-hihittelyä
-sunnuntaikaraokeilua
-puistotreffit
-pippurisumuttumisen omistamista
-vodkashotteja flunssaan
-saksan puhumista
-valkokuvaautomaatteja
-spraymaalaus haaveita
-ihmetyksiä
-pokemoneja
-vahinkolaulamista bussissa
-suomalaisten myötähäpeää
-happy houreita
-lintulapsen vanhemmiksi tulemista
-salmiakkikauppa
-uuden reissun lippuostot
-tamppooni vallankumous
-apinabaari
-puutarhurointia
-skeittailua kattellessa
-pilvihajuja haistellessa
-street food thursday taivaassa
-poseeramista
Ja todella todella paljon naurua, iloa ja hymyä
Paljon sitä vaan kerkee jos haluaa kerkee.
Juurikin tällä sekunnilla olen metsien ja niittyjen ympäröimänä jossain päin aika lähellä kuitenkin berliiniä. Suuntaa en tiedä mutta kohde on Hannover josta jatkoyhteys kohti Hamburgia (haha) ja sieltä vielä viralliseen kohteeseen elikkä tietysti köpiksen mutkan kautta AIJA ja sieltä takaisin köpikseen.
Työpaikkailmoitus: ahkera, hyväkuntoinen, luotettava, hauska, kompromisseja tekevä, uhrautuva, joustava, spontaani ja mielellään hyv näk rinkan kantaja etsinnässä. Palkaksi lupa katsoa mun naamaa ja ehkä välillä vettä, ja purkka, ettei tuu nälkä.
Olisin periaatteessa voinut miettiä siinä vaiheessa kun ostin kaikkea hienoa ja uutta että mahtuukohan ne reppuun. Nimittäin 70litraa vaatteita ei oo mikään kaikista kevyin lasti kantaa. Vaikkakaan vaikka laitoin kaikista isoimmat ja painavimmat taktisesti matkavaatteiks. Ei siltikään. Nyt mä ymmärrän miltä aijasta tuntu ausseissa kun Aija sai (huom sai) kantaa suurimmaks osaks meijän yhteisiä kamoista ja sillä oli rinkka repeemistä vailla täynnä. Ja mulla kans, löysäämättä yhtään remmiä :-D haha. Isosiskon velvollisuus, harmi.
Tässä istuskellessa tuli mieleen että olis ehkä ollu ihan hyvä ostaa jotain evästä matkaan. Tai edes vettä. Onneks on purkkaa. Ja oon myös kuullut että ilmaa syömällä katoaa nälkä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti