Täällä ei oo tapahtunu mitään ihmeellistä. Enkä tiedä miks kirjotan tätä kun ei oo juurikaan mitään kerrottavaa. Oon saanu tosi hyviä kamuja täältä, ja varsinkin nyt jotenkin loppu vaiheilla on ollu niin hauskaa joka päivä töissä että vaikka tää nyt on aika shittiä niin silti jotenkin niin kivaa. Mut eiks työkamut vaikuta aika paljon.
Eilen tulin aamuvuoron jälkeen taas vielä paikkaan vähän iltavuoroa kun puuttu tarjoilija ja tänään oli ihan kreisi brunssi ja sainkin 30e tippiä taskuun. Joka kelpaa varsin hyvin. Vaikkakin meinasin 20e menettää kun menin töiden jälkeen noiden pössyttelijöiden seuraks laiturille ja aloin kaivamaan taskuja niin 20e lens järveen ja pikku tyttö ankka hyökkäs uhkaavasti seteleiden kimppuun. Onneks pino uhrautu venyttämään ja sai pelastettua mun rahat ahneilta kaloilta ja ankoilta.
Pari päivää sitten Hengailtiin Benillä pinon kanssa ja benin kämppä muistuttikin mun unelma kämppää, puukamaa, kasveja ja boheemia + pari sairaan makeeta fillaria sisällä odottamassa kuljettajaa.
Hullua ajatella että huomenna alkaa mun vikat vapaat, pakko yrittää ottaa kaikki ilo irti niistä. Sitten onkin 7päivää töitä ja matka alkaa kohti suomea. Oon aika varma että tirautan taas pari krokotiilin kyyneltä. Tästä on tullu ihan toinen koti. En kyllä tiedä mahtuuko mun kaikki uudet vaatteet mun rinkkaan. Jos ei niin toivottavasti on kylmä kun lähen matkustaan että voin kerrospukeutua. Tai siiten täytyy ostaa uus reppu. Haha! Se onkin ollu mun taktiikka täällä, lähtee ulos ja jos tulee kylmä niin pakko ostaa uus takki... Siis ihan pakko koska muutenhan jäätyy!!
Mutta eipä mulla mitään askaa ollut, kuten näkyy. Tekis mieli vaan kokoajan sanoa miten kaikki on ihanaa. Mutta on myös tavallaan ihanaa tulla takas suomeen ja tietty kotiin. Mut jotenkin mä vaan niin rakastan sitä tunnetta kun opin ja nään kaikkea uutta. Siihen jää koukkuun ja haluisinkin kokoajan olla jossain. Olispa kaikilla mahdollisuus esim reissata tai ylipäätään tehä jotain semmosta mistä tykkää niin paljon että vois vaan hymyillä ihan kokoajan. Taidan toistaa itteäni joka postauksessa mutta tämmönen fiilis mulla vaan kokoajan on. Kaikki on niin hyvin. Mua ei edes haittaa vaikka yllättävä nutellahulluus on aiheuttanu mulle finnejä ja lisäkiloja. Ja Aijan antama auringonkukkakin on alkanu piristymään kun oon ruokkinut sitä hyvin, ehkä sen krapula alkaa hälventyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti