Mulla oli niin hauska viikonloppu etten muista toista hetkeen. Hymyilen vieläkin kun ajattelen sitä. Joka kerta.
Koitti perjantai, jota emme päättäneet tuhlata kotona loikoiluun vaikka epävakaa sää siihen hieman kannustikin. Oli Malmö festivalien viimeinen päivä ja täten viimeinen mahdollisuus päästä maistamaan tätä paljon (ja tällä tarkoitan paljon) hehkutettua festivaaliruokana tunnettua ihanan rasvaista herkkua nimeltä langos. Unkarilainen erikoisuus, joka muistutti pitsaa tosin uppopaistetulla pohjalla. Ja kaikkihan sen tietää, että mikä tahansa maistuu hyvältä jos se on uppopaistettu. Joten tämäkään ei tuottanut pettymystä, varsinkaan jos valitsee vege langoksen valkosipuli ja oliivi täytteillä. Ja tottakai kyytipoikana toimi siideri. Iloinen Joe, tämän nimen tosin vaihtaa iloiseksi Aijaksi.
No ilta vierähti yllättäen ja semilyhyiden yöunien jälkeen oli taas aika herätä. Nyt nokkani kohteena oli Ribbonranta sekä sielä majailevat n.250 kitesurffaria valmiina matkaamaan Köpikseen ja takaisin. Olin tuttujen tapojeni mukaan hieman myöhässä aikataulustani, josta johtuen jouduin pyöräilemään kuin hullu yhtiäkseni paikalle ennen puoltapäivää ja odotettua starttia. Loistavien reisilihasteni ansiosta ehdin kuin ehdinkin paikalle ajoissa kuullakseni tämän kuulutuksen viittä vaille kaksitoista: "Hei kaikki kisaseuraajat, olemme siirtäneet lähtöaikaa tunnilla eteenpäin. Joten kisasireeni puhalletaan vasta kello kolmetoista."
No olin vähän kahden vaiheilla että mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Ykkössuunnitelmanahan oli koko ajan matkata Hyllieen, tai tarkemmin sanottuna sielä sijaitsevaan uuteen skeittiparkkiin jonka nimi saattoi olla Krosbackan (en jaksa tarkistaa mutta jotain tohon suuntaavaa se ainakin oli). Well anyway, viisaana katsahdin tässä vaiheessa puhelinta ja siellä oli viesti ystävältäni Gustavilta. Hänkin oli holleilla, mahtavaa. Ennen kun huomasinkaan ympärillä olikin paljon tuttuja: Eric, Fanny, Stefan, Björn, Martin....
Siinä aikamme kauhisteltiin kuin muutama tyyppi foil-leijoineen (ja tosiaan kyllä kaikki normaalitkin leijat) vaikeroi ylöspääsyssään. Ekaa kertaa pelotti olla lähellä kun jengi launchas. Narut meni sielä täällä ristiin rastiin ja kun tuuli oli niin huono, ei voinut tietää mihin suuntaan pitäisi juosta, ettei saa leijaa päähänsä tai naruja kaulan ympärille.
Mutta pakko kyllä myöntää että oli se ihan uskomaton näky nähdä. Niiiiiin paljon leijoja, käytännössä niin kauas kun pysty nähdä avomerelle niin kaukana näki leijojakin. Se oli aivan uskomattoman kaunista. Kaikki erivärisiä ja kokosia, eri etäisyyksien päässä ja ja ja... Kaikkien pitäis päästä näkemään se näky.
Sieltä sitten tuttujen startin jälkeen lähdin nopeasti kohti juna-asemaa uljaalla ja luotettavalla ratsullani. Ostin lipun juoksin oikealle raiteelle ja kuulin taas viivytyksestä kertovan kuulutuksen; tai siis tällä kertaa peruutuksesta kertovan sellaisen. No ei siinä mitään seuraava lähtee 20min päästä, joten voin ihan hyvin mennä kuolaamaan kaikkia niitä cooleja aikakausilehtiä mitä Pressbyrosta oikein löytyykään. Vegeruokalehtiä, askartelulehtiä, valokuvauslehtiä, surffilehtiä, valitut palat-tyylisiä lehtiä... Voisin ostaa ne kaikki. Mutta tiedän etten saisi aikaiseksi luettua niitä vaikka nyt niistä niin innoissani olenkin.
Yhtäkkiä olikin aika suunnata junalle. Matka kohti skeittaajan elämääni sai alkaa. Pääsin kauppa seikkailuni (seuranani kaksi yllättävän coolia aasialaista), epätietoisuuteni oikeasta reitistä sekä oudon jonottelun jälkeen itse paikan päälle. Vastassani oli tuttu naama heti astuessani sisälle, ja ei he eivät olleet nämä kaksi aasialaista, joilla tuntui olevan melkein liiankin samanlaiset suunnitelmat kuin minulla. Vaan.... Harald!!!! Ja hänen kaveruksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti