Tällä kertaa arpaonni suosi surffilautoja ja Canggua. Luettiin netistä täällä olevan aaltoja myös alottelijoille, joten päätettiin tulla itse tarkastamaan joko uskaltaisimme ratsaille.
Eilen iltapäivällä kun pääsimme tallaamaan mustaan hiekkaan totesimme, että nämä aallot ovat meille aivan liian isot (taas todettiin noin, onko meistä tullut nössöjä?). Jäätiin kuitenkin rannalle seuraamaan kun muut surffailivat ja iloksemme huomasimme niiden tyyntyvän sen verran, että meidänkin tasoiset uskaltaisi veteen.
Vaikka haluttiin kovasti molemmat mennä ratsastamaan aalloilla päädyttiin siihen että mennään huomenna, koska ei viitsitty jättää meidän arvotavaroita rannalle lojumaan (kenenkään varastettavaksi tai ettei ne ajaudu mereen kuten Aliisan flipflopeille meinasi käydä jo toistamiseen). Ei oltu myöskään otettu selvää onko kyseisen rannan pohjassa muutakin kuin hiekkaa. Siinä vasta oiskin loman lopetus, murjoa saatu rusketus mustelmille ottaessa vähän hittiä pohjan kivistä.
Saa tosin nähdä päästäänkö tänään ulos meidän söpöliini mökistä, herättiin äsken ja ulkona kuuluu satavan ihan kiitettävästi. No jos ei, niin taidetaan pelata lisää korttia aivan kuin eilen odotellessa ruokaa tai rannan kivikoissa.
Ihmiset vissiin piti meitä vähän hönöinä, mutta kaikkein hönöintä tässä oli se, että joku rantamyyjä yritti tulla ostamaan meidän Viking Line-pelikortteja. Hänen mielestä kortit olivat niiiin upeat, kortit missä komeili viikkarin laiva oikein- ja väärinpäin. Saatiin kortit mummolta lähtiessämme reissuun, joten jouduimme kieltäytymään tarjouksesta.
Melkein harmitti myyjän puolesta, sillä ei suostuttu myydä eikä ostaa häneltä mitään. Toivottavasti häntä onnistaisi tänään paremmin ja menisi kaupittelemaan jonnekkin missä kauppa kävisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti