Ollaan Aliisan kanssa nyt virallisesti sertifoituja (kirjotetaanko se noin?) sukeltajia. Ollaan päästy uimaan mm. kilpikonnien, haiden, papukaijakalojen, laatikkokalojen joukkoon. Nähty mahtavia koralleja ja sadoittain erilaisia pikkukaloja. Osataan nyt suunnistaa veden alla, ja vihdoinkin käyttämään kompassia (terveisiä vaan kouluun että voi sen helpomminkin opettaa).
Tehtiin kahdeksan päiväsukellusta sekä yksi yöpulahdus, ja oli se kyllä kaiken sen jännittämisen väärti.
Oltiin valmiina hyppäämään laivan takakannelta mereen kunnes pinnan tuntumassa ui jokin harmaa hahmo ohitse. Havahduttiin kysymään illan sukellusvalvojalta, että mikä se oli niin vastaus kuului: "That's shark, jump in!". Oltiin ensimmäiset meidän ryhmästä vedessä ja jouduttiin odotella muita keskenämme, oli aluksi hieman kuumottavaa osotella taskulampulla alas päin missä uiskenteli useita haita. Tai paluumatkalla kun, jäimme hetkeksi veneen alle seurailemaan näitä upeita otuksia. Tuli hieman kauhuleffamainen olo nähdessään vedessä pelkät ääriviivat näistä otuksista.
Alku jännityksestä huolimatta yösukellus pääsi jaetulle ykkössijalle meidän viimeisen fun diven kanssa. Yösukelluksella käytiin herättämässä 190-vuotias Brian kilpikonna mutta viimeisellä sukelluksellamme nähtiin jotain vielä jännittävämpää. Triggerfishit olivat astetta agressiivisemmalla päällä. Ne hyökkäilivät sukeltajien kimppuun purren käsiin arpia ja housuihin reikiä. Siinä aivan mykistyi kun näki mitä tapahtui, ei osattu kuin uida kauemmas vaikka olisi tehnyt mieli auttaa.
Hauskaa oli sukelluksen ulkopuolellakin: sain kakusta naamaan, oltiin huipputiimi bear clownin sekä elefantti ilman kanssa piirrä ja arvaa-pelissä, sadetanssia Dannyn ja Johnin kanssa, paljon päikkäreitä ja ruokaa!!!!! Saatiin myös paljon hauskoja tilanteita siitä kun ruvettiin opettamaan Rasmukselle ja Peterille suomea, ja toisin päin he meille ruotsia.
Perjantaina kun kurssi loppui niin päätettiin jo paatin ollessa satamassa että mennään meidän OW-kurssin kanssa dinnerille. Pitkän kiertelyn jälkeen päädyttiin kreikkalaiseen ravintolaan, jossa palvelu oli tajuttoman verkkaista, mutta tylsää ei silti kerennyt tulla. Porukan ollessa mahtava ruokaakin malttoi odottaa.
Ihmeteltiin jo ennen ruoan saapumista miksi lautasia hajoilee. Tosin vasta ruokailumme jälkeen se alkoi toden teolla. Kokin johdolla letka nuoria naisia tanssii musiikin tahdissa ja lautasia sen kuin pirskotaan. Pian tämän jälkeen paikalle saapuu napatanssija, ja taas, lautaisia hajoilee.
Kysyttiin miksi näin tehdään ja vastauksena saatiin, ettei siihen ole mitään erityistä syytä "just tradition". Grido sitten innostui kysymään saako hänkin hajottaa pöydällä olevan lautasensa. "That's a fruit plate, you can't brake that one".
Joten kaikki Kreikkaan suuntaavat muistakaa pitää hedelmälautaset ehjinä!!
Saatiin Rasmuksen kanssa rakot, paikattiin ne maalarinteipillä.
Seven club
Huipputyyppejä ja sukellushuumoria 🐢
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti