+28

Nyt ollaan Australian viimeisessä kohteessa. Tuntuu jo haikealta ajatella että matka on melkein puolessa välissä. Juurihan me tänne lähdettiin?? Voisipa aikaa hidastaa tai lisätä, sillä melkeinpä jokaisessa kohteessa olisi viihtynyt vielä pidempään (pois lukien epätoivon hetket Brissiessä, kun en saanut ladattua uuteen puhelimeen edes instagramia ilman puhelinnumeroa). 

Moni sanoo että Cairnsissa ei ole mitään. Me ollaan erimieltä. Meidän mielestä Cairns on täynnä naurua, ja sadetta. 

Tavattiin eilen vanha kämppiksemme Byronista, romanialainen "Stincky" (ei osata oikeeta nimee, eikä lempparia, joten keksittiin oma). Syötiin yhessä oma tekemiä herkkuruokia, kunnes talon kissa tuli istumaan meidän seuraksi. Stincky rupesi selittämään kuinka Romaniassa ei ole noin isoja kissoja, tarkoittean että ne ovat sirompia tai pienempiä rotuja (verratkaa esim. chiuahuaa ja tanskan dogia). No, luulin että Mr.S tarkoitti niiden olevan laihoja, sillä Romania ei ole ehkä kaikkein menestynein hyvinvointivaltio. Siitähän saatiinkin illan naurut. Stincky nauroi katketakseen.

"Romania isn't that poor that we don't have money for food" 

"Our cats isn't skinny, they're just smaller"

Onneksi tältä kaverilta löytyy huumorin tajua, eikä loukkaantunut mun tahdittomista kommenteista. Byronissa keskustelu tuntui aina vaivaannuttavalta, mutta täällä homma on paikallisia lainaten: a hole different ball game!

Seuraavat aivopieru naurut saatiin tänään aamulla Aliisan suusta. Istuttiin luokkahuoneessa kuuntelemassa opettajan elämänkertaa, jonka jälkeen sisään astui kaksi kappaletta henkilöitä Alaskasta. Hetken pohdittuaan Aliisa kysyy: "Eikö Alaska olekkin Venäjää?". Vastaan kieltävästi, johon Neiti Maantieteilijä toteaa: "Eikö Alaskassa ole pelkkiä pingviinejä ja jääkarhuja? Mä en tiennyt että siellä asuu ihmisiä." 

Onneksi lopulta päästiin sukeltamaan ja saatiin lopettaa maapallon pohtiminen. Aluksi se tuntui super pelottavalta, tuntui niin epäluonnolliselta oikeasti hengittää veden alla. Rytmin löydyttyä siitä oikeastaan rupesi nauttimaan, siihen asti kunnes piti alkaa harjoitella maskin täyttymistä vedellä ja sen pois heittoa. Se ei ollut kivaa, varsinkaan silloin kun ei ollut hajuakaan mitä oltiin tekemässä. 

Toivottavasti ei Aliisan kanssa juoduta tilanteeseen missä toiselta alkaa loppua happi, sillä toisen pelastamisessa ei taidettu aivan timantinlailla loistaa. Aina jompikumpi munasi, joko minä sillä että en tajunnut mitään tai Aliisa sillä että olisi hukuttanut minut. 

Saatiin taas uusia kivoja kamuja, yllättävää kyllä yksikään niistä ei ole Saksasta. Törmättiin sattumalta tuntien jälkeen Rasmukseen, jonka kanssa hengailtiin loppu-ilta. Tutustuttiin vähän enemmän kaupunkiin ja yritettiin tehdä sukellusläksyjä ruotsiksi. Opetettiin Rasmusta syömään banaanileipää, ja hän vastavuoroisesti lupas meitä opettaa lonkkailemaan. Ja tietysti pitihän meidän käydä syömässä frozen jogurttia.

Aika meni niin nopeaa että missattiin hostellilla ollut nakuilu tuoli leikki, josta Antti ja meidän Israelilainen kaveri; jonka nimeä en osaa lausua tai kirjoittaa, tuli meille kertomaan. Onneksi tosin bileiden vetäjä antoi meille puhelinnumeronsa, jos halutaan lähteä ulos, sillä hän tuli pahasti keskeyttämään meidän kisuselfiemme. Joten katsotaan mitä hukkuu perjantaina jos lähdemmekin ulos...

Ei ehkä kovin herkullisen näkösiä tällä kertaa.. Mut hiton hyviä!!

Fresh..