Ensimmäinen tilanne tuli jo viisumien kanssa, ne piti ostaa. Tämähän oli toki tiedossa jo etukäteen, mutta maksupolitiikka ei. Saavuttiin tiskille josta meiltä odotettiin löytyvän 35jenkkidollaria, meiltä jotka olivat lähteneet reissuun euroilla ja viimeisen kuukauden käyttänyt aussidollareita. No tietenkään meiltä ei niitä löytynyt. Kaikki käteinen mitä meillä siihen aikaan illasta vielä oli, 12euroa, on roikkunut hyödyttöminä perässä Suomesta asti.
Maksu tapahtui sitten Indonesian rupioilla korttimaksuna, autuaan tietämättöminä paljonko 951 720 on euroissa. Matkalla lentokentälle Cairnsissa käytiin katsomassa paljonko yksi euro on rupioina, tähän jätimme tutkimuksemme ja senkin hedelmät unohdimme right away.
Saatiin laukut ja suunnattiin kohti saapuvien lentojen odotusaulaa ATM-koneen (ja kysymysmerkkien) kuvat silmissämme. Piti nostaa rahaa. Päädyttiin nostamaan 100 000, oletusarvona että se on semipaljon rahaa. Taidettiin olla pahemman kerran väärässä, saatiin yksi seteli. Yksi pieni seteli vain. Aliisa kävi sitten rahan vaihtopisteessä kysymässä paljonkohan se mahtoi olla vastaukseksi saatiin n.8€ ja naurut kaupan päälle. Kaikkia tilannetta seuranneita mahtoi naurattaa.
Ei siinä auttanut muu kuin mennä ATM:lle uudemman kerran ja tällä kertaa lisätä nolla perään.
Seuraava päänvaiva.
Taksi.
Monta kymmentä ihmistä huutelee kuinka meidän pitäisi matkata juuri heidän taksillaan. Kuinka valita oikea taksi, joka on luotettava. Ettei meiltä puliteta hirveästi ylimääräistä, viedään oikeaan osoitteeseen ja ettei jouduta liikenne-onnettomuuteen matkalla. Ihmeen kaupalla osattiin valita se oikea ja päästiin perille ehjinä kappaleina.
Ollaan oikein "päteviä" tinkijöitä. Kysyttiin hintaa, johon kuski sanoi 300tuhatta. Annettiin kuskin olettaa että keskustellaan siitä halutaanko hintaa alaspäin, mutta tosiasiassa keskusteltiin siitä kuinka pihalla osataankaan olla.
Hotellilla vasta ihana yllätys olikin. Menin kirjaamaan meitä sisään, kaikki oli ihan normaalisti kunnes he katsoivat papereita vähän tarkemmin.
"Oletko sinä Aija Aakula?"
"Joo, olenhan minä"
"Okei, odotas hetki"
"Joo, ei mitään kiirettä"
********************************
"Tässä on sinulle tullut kirje"
"Öö..... Kiitos" (mitä hittoa????)
********************************
Paikalle saapuu toinen työntekijä:
"Sun nimi on Aija Aakula?"
"Jep"
"Hyvä"
Sittenhän käy takahuoneessa ja marssii paikalle uudemman kerran kolmen punaisen ruusun -kimpun kera.
"Sinulle on tullut ruusuja"
Taisin mykistyä niin etten saanut sanaa suusta (niinpä, joskus mäkin jäädyn sanattomaks).
Käännän kortin toisinpäin ja katsonlähettäjän, se on Pauli.
Tietysti.
Ei se ois voinu ollakkaan kukaan muu kuin Pauli.
Kirjekuoren sisältä löyty sikke hieno rannekoru. Voi sitä onnellisuuden määrää, kun ihan väsyneenä koko päivän matkustamisesta yllätetään näin ihanasti. Mulla on kyllä parhaat ystävät ja voih, oispa Pauli vieläkin Balilla. Ois ollu niin huippua nähä täällä!!
Matkalla huoneeseen Aliisakin sai ruusuun. Se oli söpö, pieni ja wc-paperista tehty. Eihän se ois ollu reilua, että toinen ois jääny ilman.
Portieerit tulivat tervetulojuomien jälkeen kantamaan meidän lentopusseissa olevat rinkat huoneeseen. Niitä on aika vaikea kantaa, koska tänä päivänä ne painaa jo kohtuullisesti sekä kantokahvat ,varsinkin Aliisan pussissa, on vähän hönöt (vinkkinä lentopusseja käyttäville, älkää raahatko niitä maassa tai saatatte pian huomata rinkan narujen tulevan ulos pussista).
Laukkujen kantajat jopa näytti miten saa lämmintä vettä, hyvää palvelua sanoisin. Muistettiin sitten että laukkupojille täytyy jättää tippiä, joten annoin 5000 per naama. Ihmeteltiin hetki miksi he katsoivat meitä niin oudosti. Eikö täällä ollut tapana antaa tippiä, vai mikä oli vikana. Hetki taas pohdittiin ja tajuttiin antaneemme aivan liian vähän vaivanpalkkaa, siksi ne vaivaantuneet katseet.
Mentiin tilanteen jälkeen käymään Mini-Martissa. Eivät he viidellä tonnilla paljon mitään saa ostettua, koska pelkkä muropaketti maksoi 22 500 ja maitopurkkin 8000.
Joten vinkkinä kaikille matkaajille, ottakaa selvää etukäteen. Ainakin valuutasta, koska se on aika olennainen osa elämää. Uskon jatkossa meidän ottavan asioista enemmän selvää etukäteen. Vähintään sen mikä maa, mikä valuutta.
Live, laugh, love
Everyday is a new opportunity
💕💕💕
Äippä vahtinut lentoa silmätarkkana kotoa.
Ostettiin mielenkiintoset kirjat, kaluttiin kumpikin melkein satasivua.
Perillä
Iltapala
Aamupala
Mukava lukea matkakertomusta ja ihan kuin ois itsekin reissussa :-) terveisin tätsy
VastaaPoista